Aurora halusi perustaa perheen heti naituaan miehensä. Aleksanteri ei silloin ollut halukas ollenkaan, ja se jäi siihen. Kaarlon synnyttyä Auroran vauvakuume nousi taas, vaikkei hän lasta oikein hoitanutkaan, ja alkoi operaatio Vauva. Niinpä hän pyysi luotettavimman sisäkkönsä apua, ja kähersi hiuksensa kauniisti, pukeutui uuteen (ja erittäin tiukkaan) pukuunsa, ja käynnisti operaation. Herttua oli aivan myyty nähdessään vaimonsa, Aurora kun ei tälläytynyt juuri koskaan.
Pian operaatio alkoi kantaa hedelmää, raskaus oli alkanut. Aurora viihtyikin uudessa tyylissään, itse asiassa hän rakasti sitä. Kuinka moni nyt haluaisikaan hiuksensa tiukkaakin tiukemmalle nutturalle? Vaikka Aleksanteri ei olisi vapaaehtoisesti vauvaa halunnutkaan, alkoi hänkin lämmetä ajatukselle. Kylähän - tarkoitan kaupunki - kuhisi vauvoja, niin kuninkaallisten kuin aatelistenkin. Eipä tarvinnut kärsiä puolisoiden puutteesta!
Mutta eräs varjopuoli raskaudessa oli; Auroran äidinvaistot heräsivät, ja hän oli koko ajan tuudittamassa ja halailemassa poikaansa. Kaarlo ei oikein pitänyt äidistään; vauvana hän sai huomioita vain hoitajaltaan. Ja kun yhteistyö Kaarlon kanssa ei sujunut, purki Aurora kiukkuaan kaikkeen liikkuvaan. Hän aloitti Kaarlon hoitajan erottamisella; eihän hänen pojallaan voisi olla rakkaampaa naista kuin hän itse! Muutenkin Aurora tiuski kaikille, niin miehelleen kuin kissalleen, joka loukkaantuneena katosi välillä päiväkausiksi.
Kun Aleksanteri ei saanut muuta kuin tiuskintaa vaimoltaan, eikä hän enää uskaltanut sisäkköihin kaota, oli etsittävä muualta rakkautta. Elisabet kun oli omilla teillään, halusi Aleksanteri toisen kissan, tällä kertaa pojan. Niinpä hän teatterissa ollessaan sai osoitteen, josta saisi laatukissoja halvalla. Niinpä Albert-pentu muutti taloon saaden Elisabetin palaamaan.
Synnytyksenkin aika koitti, onneksi, talossa kaikkien hermot olivat riekaleina Auroran takia. Milloin hän huusi, milloin hän valitti, koskaan ei rauhaa saanut.
Niin maailmaan putkahti suloinen pikkusisko Kaarlolle, Kathrina Lucia nimeltään. Vanhemmat olisivat toista poikaa toivoneet, niin paljon kun on jo hyvien perheiden tyttöjä liikkeellä. Mutta saataisiin ainakin Kaarlolle hyvät naimakaupat, Kathrinan kanssa olisikin jo kilpailua.
Päiviä kului, ja asukkaat vanhenivat, kukin omalla tavallaan. Kaarlo ensin komeasti, vieraiden juhlimana, komea hänestä tulikin.
Liina taas erilailla, vaatimattomasti keittiössä, vain äitinsä läsnä ollessa. Hänestäkin kasvoi sievä tyttö, tosin hiukset hänellä olivat kuin peikolla, niin karvaiset ja takkuiset. Kauniit silmät hänellä kyllä oli, surulliset tosin. Kuka nyt unelmoisikaan päästä rikkaan perheen orjaksi, noin nuorena? Vaatteinaan hänellä oli vain vanha, ryysyinen mekko ja likainen esiliina.
Kovaa oli työkin. Heti kasvettuaan joutui hän mopin varteen, äitiään auttamaan. Katri olikin iloinen saadessaan apua, yleensä hänen työnsä kun venyi yöhön asti, joskus pitempään. Mutta toisaalta hän olisi halunnut suojella pikkuistaan, mutta parempi se täällä sisällä lämpimässä, kuin ulkona taivasalla.
Sai tyttö joskus vapaahetkiäkin, tosin illalla vain. Hän leikki usein isoksi kasvaneen Albertin kanssa, ja tytöstä ja kissasta tulikin nopeasti ystävykset. Mutta ulos hän ei päässyt koskaan; niille, jotka Katrin raskaudesta olivat tietoisia, oli selitetty lapsen syntyneen kuolleena. Olisihan se suuri nöyryytys, mikäli aatelisen ja säätyihin kuulumattoman rakkauden hedelmä kuljeskelisi vapaana kylillä ja kaduilla kaikkien päiviteltävänä.
Monesti Liina katseli kaihoiten ystäväänsä siivotessaan. Samalla hän mietti äkeissään, miten tuhlaavaisia perheenjäsenet olivatkaan. Tuhlata nyt hyvää ja kallisarvoista ruokaa, äidiltään hän oli kuullut, ettei talonpoikien viljat meinanneet millään riittää ruoaksi. Ihmiset ovat niin erilaisia, hän tajusi jo nuorena. Älyä Liinalta ei puuttunut lainkaan, useasti hän toivoikin voivansa käydä kouluja muiden tapaan. 
Liina osoitti nuorena jo kiinnostusta lapsiin. Liina toivoi monia, tosin saavuttamattomia asioita. Hän toivoi voivansa muuttaa äitinsä kanssa kahdestaan johonkin, olla huoletta kaikesta, niin ruoasta kuin rahasta, hän toivoi koulutusta ja omaa perhettä. Hän toivoi olevansa vapaa. Toiveisiinsa hän yleensä nukahti, joskus hymynkaare huulillaan, joskus kyynel silmäkulmassaan.------------------------------------------------------------------------------------
Kommenttia, kaikki!
4 kommenttia:
Jälleen kerrän täysin onnistunut osa!
Varsin kiintoisa osa. Luin sen itse asiassa kaksi kertaa. Ihmeellistä, miten osaatkaan kirjoittaa niin hyvin sen Katrin penskan ajatuksista! Meinaatko muuten tehdä sen palvelijoiden salaiset elämät-jakson? Se olisi hulvatonta luettavaa :'D
Kiva osa taaskin. En nyt tällä kertaa osaa muuta sanoa, mutta ainakin tiedät että luin ja tykkäsin :)
Juu oli hyvä jakso taas! Voi pikku Liinaa (? en ole ihan varma nimistä), kun lukitaan tollain sisälle..:( No jaa.. Ei varmaan muuta, mutta kommentoinhan kuitenkin..
Lähetä kommentti