Osa 21 - Elämä palaa urilleen - vai palaako sittenkään?

Teinkin jakson nyt jo, tässä vaiheessa ei vielä teiniraskaushackia tarvita. Päivitysmuoto muuttuu, nykyään jaksoissa kerrotaan tarpeen tullen vaikka jokaisesta perheestä, mitään järjestystä ei näillä näkemin ole. Tarinaan.

Carl oli raivostunut - vuosisadan vähättelyllä - kuullessaan vaimonsa, Arabellan, menneen lupaamaan hänen entiselle morsiamelleen, jonka hylkäsi vaimonsa petoksen takia, että heidän vanhin poikansa ja Chiromelin vanhin tytär avioituisivat. Niin, se petos. Carl oli ollut nuorena ylväs, komea ja haluttu. Hän oli kihlautunut Chiromelin kanssa, mutta kihlaus purettiin, sillä Arabella oli astunut mukaan kuvioon. Carlille hän väitti, että Chiromel oli saamassa aviottoman lapsen ja silloiselle ystävälleen Chiromelille taas, että Carl oli naimassa toisen hänen selkänsä takana. Periaatteessa se ei edes ollut valhe, tuo viimeinen, sillä Carl tosiaan hylkäsi kihlattunsa, ja avioitui Arabellan kanssa. Chiromel tajusi ystävänsä teon, ja vannoi kostavansa jonain päivänä. Nyt hänen tyttärensä saisi kuningattaren paikan, paikan, joka hänenkin olisi pitänyt aikanaan saada. Takaisin nykyisyyteen.
- Sinä olet poikani ja kuuntelet. Erethin ja Chiromelin kaunis, naimaikäinen tytär on tuleva vaimosi.
- Mitä? Kuka? Ei, en minä voi! huudahti Frans-Josef päätään pudistellen isälleen.

- Voi, kyllä sinä voit! huudahti Carl takaisin.
- Mutta miksi? Miksi kukaan pakottaa minua siihen liittoon?
- En voi kertoa sitä, se on.. salaisuus. Salaisuus, jota et saa koskaan tietää, vaikka haluaisitkin. Mutta miksi sinä et voisi naida Orchiaa? Hän on kaunis, nokkela ja ystävällinen.
- Orchia? Sekö on hänen nimensä? Mukava tietää... Se, miksi en voi häntä naida, on puolestaan minun salaisuuteni! Salaisuus, jota kukaan ei saa tietää! Frans suutahti.

Kun Carl meni kertomaan tuloksesta vaimolleen, vuorostaan Arabella räjähti.
- Carl! Hän on vasta seitsemäntoista! Kyllä sinä häntä pystys käsittelemään! Sinunhan pitäisi olla kuningas! Minä olen hoitanut jo oman osuuteni sopasta, meninhän ja kerroin Bellineille, ettei Fransin ja Yvonnen liitosta tule mitään!
- Sinä et sitä tehnyt, lähetit palvelijamme, Carl sanoi ivallisesti.
- Mutta asia on hoidettu! Kerää luusi ja vakuuta poikamme liitosta!
Carl käännähti kannoillaan ja meni lepohuoneeseen jupisten jotain ylihankalista vaimoista.

"Miksi isä ei tajua, että sydämeni kuuluu toiselle?" Frans mietti sängyllään, ja muisteli Liinan ensitapaamista.
Hän oli ollut kävelyllä linnan eteläpuolellaja törmännyt kauniiseen tyttöön koreineen. Tyttö ilmoitti olevansa Liina, Prewettien taloudenhoitajattaen apulainen, joka oli monien, pelkkien sisätöiden päätyttyä lähetetty ulos torille. Torille hän oli matkalla, mutta matka loppui iloiseen jutusteluun kruununprinssin kanssa. Liina ei ensin tiennyt Fransin henkilöllisyyttä, eikä Frans kokenut sydämenasiakseen kertoa. Hän päätti ensin tutustua tyttöön kunnolla.

He ystävystyivät, ja tapasivat joka päivä samalla paikalla, puiden takana. Eräänä aamuna Frans sitten kertoi olevansa kruununprinssi, ja Liina hätkähti ja oli jo juosta pois, mutta Frans otti hellästi kiinni tytön leuasta, ja katsoi tätä lempeästi silmiin.

- Eikö.. eikö.. eikö Teitä haittaa, että olen vain palvelija? kysyi Liina hennolla äänellään ujosti.

- Ei. Etkä sinä ole 'vain palvelija', sinä olet jotain suuremmoista, niin suurta, että kukaan prinsessa ei yllä tasollesi! Mutta minun on riennettävä, molempien sisarieni kihlajaisjuhlat alkavat kohta.

Mutta ennen lähtemistään Frans painoi huulensa Liinan huuliin, ja suuteli tätä. Liina palasi kotiinsa onnellisempana kuin koskaan. Hän oli rakastunut!

Muutaman tunnin kuluttua kihlajaisjuhlista lähikaupungeista kotoisin olevat sulhaset lähtivät ja oli Odeten ja Marian aika muuttaa kotoa pois, matkustaa miehiensä kaupunkeihin, ja jättää ikuiset hyvästit Kielonmutkalle. Heidän omat elämänsä alkaisivat. Mukaan matkalle esiliinaksi oli lähtevä kamarineito. Carl ei katsonut vaimoonsa kertaakaan hyvästellessään tyttäriään. Hän ei nimittäin vieläkään ollut puhunut pojalleen!

Myöskin Bellineillä oli lähdön hetket käsillä. Ludovika lähetettäisiin sisäoppilaitokseen, ja Adele lähtisi hänen mukaansa.

- Vauhtia nyt! Ludovika tiuskaisi palvelustytölle, joka lisäsi matka-arkkuun vielä uusinta muotia olevia hattuja. Hevosvaunut lähtivät, ja myös Ludovika ja Adele heittivät hyvästit Kielonmutkalle.

Sisällä talossa riehui pyörremyrsky Aleksandra. Hän käveli ympäri kartanoa miettien kohdalleen osunutta petosta. Hänen Yvonnestaan oli melkein tullut kuningatar, ja jotkut muukalaiset olivat vieneet hänen paikkansa! Ja ne kuninkaalliset! Frans-Josefin juhlissa hänelle oli luvattu, että Frans-Josefin ja Yvonnen liitto olisi mahdollinen! Mutta hänet oli petetty.. Näiden ajatusten kanssa Aleksandra lysähti divaanille haudaten päänsä tyynyihin alkaen nyyhkyttämään voimakkaasti.

Mutta Yvonnea liiton kariutuminen ei suuremmin haitannut. Itse asiassa, hän oli melko helpottunut. Nyt hän voisi vapaasti seurustella kaupungin poikien kanssa!

_______________________________________________________

KOMMENTTIA, IHMISET RAKKAAT!

Ja apuaan saa tarjota vieläkin yhdessä latausjutussa. (: