The End

Jokaisen asian loppu tulee joskus - ja nyt on Kielonmutkan vuoro. Syvästi olen pahoillani, mutta aika ei yksinkertaisesti riitä. Mikäli eräs hyvin toivottu, haluttu asia toteutuu, jää minulle vain yksi vapaa ilta viikossa. Muutenkin on uudistumisen aika; päätin ottaa itseäni niskasta kiinni, ja siivota downloads-kansioni kokonaan! Se siitä.

Kuitenkaan en halua missään nimessä lopettaa kirjoittamista kokonaan. Haluaisin jatkaa jostain perheestä itsenäisellä tarinallaan. Nyt te, lukijat rakkaat, saatte päättää, mistä perheestä. Vaihtoehdot ovat siis kuninkaalliset eli Kielot, Prewettit, Bellinit, Ruusulaaksot ja Taunolat. Valinta on teidän. Laittakaa kommenttia tähän, otan jokaisen huomioon!

Kiitos.

Emilia

Osa 21 - Elämä palaa urilleen - vai palaako sittenkään?

Teinkin jakson nyt jo, tässä vaiheessa ei vielä teiniraskaushackia tarvita. Päivitysmuoto muuttuu, nykyään jaksoissa kerrotaan tarpeen tullen vaikka jokaisesta perheestä, mitään järjestystä ei näillä näkemin ole. Tarinaan.

Carl oli raivostunut - vuosisadan vähättelyllä - kuullessaan vaimonsa, Arabellan, menneen lupaamaan hänen entiselle morsiamelleen, jonka hylkäsi vaimonsa petoksen takia, että heidän vanhin poikansa ja Chiromelin vanhin tytär avioituisivat. Niin, se petos. Carl oli ollut nuorena ylväs, komea ja haluttu. Hän oli kihlautunut Chiromelin kanssa, mutta kihlaus purettiin, sillä Arabella oli astunut mukaan kuvioon. Carlille hän väitti, että Chiromel oli saamassa aviottoman lapsen ja silloiselle ystävälleen Chiromelille taas, että Carl oli naimassa toisen hänen selkänsä takana. Periaatteessa se ei edes ollut valhe, tuo viimeinen, sillä Carl tosiaan hylkäsi kihlattunsa, ja avioitui Arabellan kanssa. Chiromel tajusi ystävänsä teon, ja vannoi kostavansa jonain päivänä. Nyt hänen tyttärensä saisi kuningattaren paikan, paikan, joka hänenkin olisi pitänyt aikanaan saada. Takaisin nykyisyyteen.
- Sinä olet poikani ja kuuntelet. Erethin ja Chiromelin kaunis, naimaikäinen tytär on tuleva vaimosi.
- Mitä? Kuka? Ei, en minä voi! huudahti Frans-Josef päätään pudistellen isälleen.

- Voi, kyllä sinä voit! huudahti Carl takaisin.
- Mutta miksi? Miksi kukaan pakottaa minua siihen liittoon?
- En voi kertoa sitä, se on.. salaisuus. Salaisuus, jota et saa koskaan tietää, vaikka haluaisitkin. Mutta miksi sinä et voisi naida Orchiaa? Hän on kaunis, nokkela ja ystävällinen.
- Orchia? Sekö on hänen nimensä? Mukava tietää... Se, miksi en voi häntä naida, on puolestaan minun salaisuuteni! Salaisuus, jota kukaan ei saa tietää! Frans suutahti.

Kun Carl meni kertomaan tuloksesta vaimolleen, vuorostaan Arabella räjähti.
- Carl! Hän on vasta seitsemäntoista! Kyllä sinä häntä pystys käsittelemään! Sinunhan pitäisi olla kuningas! Minä olen hoitanut jo oman osuuteni sopasta, meninhän ja kerroin Bellineille, ettei Fransin ja Yvonnen liitosta tule mitään!
- Sinä et sitä tehnyt, lähetit palvelijamme, Carl sanoi ivallisesti.
- Mutta asia on hoidettu! Kerää luusi ja vakuuta poikamme liitosta!
Carl käännähti kannoillaan ja meni lepohuoneeseen jupisten jotain ylihankalista vaimoista.

"Miksi isä ei tajua, että sydämeni kuuluu toiselle?" Frans mietti sängyllään, ja muisteli Liinan ensitapaamista.
Hän oli ollut kävelyllä linnan eteläpuolellaja törmännyt kauniiseen tyttöön koreineen. Tyttö ilmoitti olevansa Liina, Prewettien taloudenhoitajattaen apulainen, joka oli monien, pelkkien sisätöiden päätyttyä lähetetty ulos torille. Torille hän oli matkalla, mutta matka loppui iloiseen jutusteluun kruununprinssin kanssa. Liina ei ensin tiennyt Fransin henkilöllisyyttä, eikä Frans kokenut sydämenasiakseen kertoa. Hän päätti ensin tutustua tyttöön kunnolla.

He ystävystyivät, ja tapasivat joka päivä samalla paikalla, puiden takana. Eräänä aamuna Frans sitten kertoi olevansa kruununprinssi, ja Liina hätkähti ja oli jo juosta pois, mutta Frans otti hellästi kiinni tytön leuasta, ja katsoi tätä lempeästi silmiin.

- Eikö.. eikö.. eikö Teitä haittaa, että olen vain palvelija? kysyi Liina hennolla äänellään ujosti.

- Ei. Etkä sinä ole 'vain palvelija', sinä olet jotain suuremmoista, niin suurta, että kukaan prinsessa ei yllä tasollesi! Mutta minun on riennettävä, molempien sisarieni kihlajaisjuhlat alkavat kohta.

Mutta ennen lähtemistään Frans painoi huulensa Liinan huuliin, ja suuteli tätä. Liina palasi kotiinsa onnellisempana kuin koskaan. Hän oli rakastunut!

Muutaman tunnin kuluttua kihlajaisjuhlista lähikaupungeista kotoisin olevat sulhaset lähtivät ja oli Odeten ja Marian aika muuttaa kotoa pois, matkustaa miehiensä kaupunkeihin, ja jättää ikuiset hyvästit Kielonmutkalle. Heidän omat elämänsä alkaisivat. Mukaan matkalle esiliinaksi oli lähtevä kamarineito. Carl ei katsonut vaimoonsa kertaakaan hyvästellessään tyttäriään. Hän ei nimittäin vieläkään ollut puhunut pojalleen!

Myöskin Bellineillä oli lähdön hetket käsillä. Ludovika lähetettäisiin sisäoppilaitokseen, ja Adele lähtisi hänen mukaansa.

- Vauhtia nyt! Ludovika tiuskaisi palvelustytölle, joka lisäsi matka-arkkuun vielä uusinta muotia olevia hattuja. Hevosvaunut lähtivät, ja myös Ludovika ja Adele heittivät hyvästit Kielonmutkalle.

Sisällä talossa riehui pyörremyrsky Aleksandra. Hän käveli ympäri kartanoa miettien kohdalleen osunutta petosta. Hänen Yvonnestaan oli melkein tullut kuningatar, ja jotkut muukalaiset olivat vieneet hänen paikkansa! Ja ne kuninkaalliset! Frans-Josefin juhlissa hänelle oli luvattu, että Frans-Josefin ja Yvonnen liitto olisi mahdollinen! Mutta hänet oli petetty.. Näiden ajatusten kanssa Aleksandra lysähti divaanille haudaten päänsä tyynyihin alkaen nyyhkyttämään voimakkaasti.

Mutta Yvonnea liiton kariutuminen ei suuremmin haitannut. Itse asiassa, hän oli melko helpottunut. Nyt hän voisi vapaasti seurustella kaupungin poikien kanssa!

_______________________________________________________

KOMMENTTIA, IHMISET RAKKAAT!

Ja apuaan saa tarjota vieläkin yhdessä latausjutussa. (:

Vuodet vierivät, kielot kukkivat...

Kasvujakso tulee nyt. Kaikki suhdejutut jäävät paikoilleen, tarina jatkuu suoraan viimeksi tapahtuneista käänteistä. Uutta jaksoa pukkaa sitten, kun teiniraskaushackin uusin versio on ilmoittautunut. Lisäksi tarvitsisin apua yhden toisen jutun lataamisessa, vapaaehtoiset ilmoittautukoon.

Kuninkaalliset:

Odette Aurelia kasvoi erittäin, erittäin kauniiksi neitokaiseksi saaden perhetavoitteen. Odette on lempeä ja ujo, ja rakastaa lapsia.

Myös Maria Elisabeth kasvoi saaden hieman karskimmat piirteet, mutta sievä hän silti oli. Hänen luonteeseensa kuuluu siisteys ja vakavuus, myös satunnainen marisijuus.

Siskojensa tapaan myös pikkuinen Henrik kasvoi pojaksi, komeaksi sellaiseksi.

Tuleva kruunupääkin kasvoi Kielonmutkan halutuimmaksi miehenaluksi. Olihan Frans-Josef komea ja rikas, leikkisäkin.

Bellinit:

Yvonne Bellin peri juonikkaan äitinsä kauniit kasvonpiirteet. Hän oli ihana luonteeltaankin, ja hänen äitinsä olikin erityisen ylpeä hänestä.

Kaksoissiskonsa mukaan myös Adella kasvoi. Hänestä ei tullut niin kaunista, eikä hän kovin viisaskaan ollut. Hän oli aina valittamassa kaikesta, eikä suonut vanhemmilleen kovinkaan paljon ylpeyttä.

Toisetkin kaksoistytöt kasvivat, ensimmäisenä Ludovika. Hänestä tuli röyhkeä lapsi, joka suuttui heti jos ei saanut haluamaansa.

Gisele oli toista maata. Hän oli kuin Yvonne, rauhallinen ja ystävällinen, kauniskin.

Prewett:

Perheen nuorimmainen, Kathrina Lucia, kasvoi hurmaavaksi lapseksi. Vaikka hän oli hieman itsekeskeinen, oli hän muille aina ystävällinen ja vilkas.

Veljensä Kaarlokin tunsi jonkinlaista ylemmyyttä, muttei yhtä selvästi. Hänestä tuli komea, melkein yhtä komea kuin Frans-Josefista.

Perheen palvelustyttö, Liina, kasvoi myöskin. Hänestä tuli yllättävän kaunis, ja olosuhteiden pakosta hänen luonteestaan muotoitui ujo ja siisti.

Ruusulaakso:

Kaksospojat Viljami ja Vilho kasvoivat suloisiksi, hämmästyttävän yhdennäköisiksi pojiksi. Heidät erotti vain hiusten ja vaatteiden perusteella! Vilho on punahiuksinen ja Viljami vaalea.

Perheen vanhin poika, Mikael, kasvoi komeaksi pojaksi hänkin. Tuollaisella nöpönenällä ja hymyllä hurmattaisiin koko kylä!

Elinakin vanheni teiniksi. Hänestä tuli aivan ihastuttavan kaunis punaisine, vallattomine kiharineen sekä pähkinänruskeine silmineen.

Taunola:

Heidänkin kaksospoikansa lapsina ollessaan muistuttivat toisiaan huomattavan paljon! Jopa hiukset ovat saman väriset.. Petterin erottaa Pietarista ainoastaan nenänsä perusteella. Pietari on keltapukuinen poika.

Talon neiti, Amanda, vanheni myös. Hän muistuttaa aika lailla edesmennyttä isäänsä, somaksi voi häntäkin kutsua.

____________________________________________________

Siinä he sitten olivat. Kommentteja, kiitos! (:

Tauko.

Pidän pienen - tai en minä tiedä kuinka pitkän - tauon Kielonmutkasta. Haluaisin kyllä jatkaa mitä pikimmiten, mutta kun, mutta kun. Käytän siis sitä teiniraskaushackia (joka sallii teinien suhteet aikuisten ja muiden teinien kanssa, keskenmenon, teinien raskauden tietenkin.) joka ei tietenkään ole yhteensopiva VA:n, uusimman hankintani, kanssa. Peli alkoi bugittamaan oikein kunnolla, ja poistin hetkeksi kaikki ladatut käytöstä. Laitan varmaan vielä yhden ns. 'kasvujakson' piakkoin, ja sitten uusia jaksoja tulee vasta hackin ilmestyttyä. Kasvujaksossa nähdään, millaisia teinejä naapuruston lapsista on tullut.

T. Emilia

P.S. Pahoittelen, itsekin haluaisin jo jatkaa tätä.

Osa 20 - Rakkautta vai silmänlumetta?

Lyhyt jakso, mutta paikkaan sen päivittämällä nyt tiheähkösti. Tavoitteena olisi saada naapuruston ekat lapset teineiksi ennen kuin saan Vuodenajat-lisärin. Mutta, palatkaamme Taunoloiden pariin.

Kaikkia naapuruston odottavia äitejä on vaivannut jokin, sillä kukaan heistä ei ole synnyttänyt ajallaan, vaan päivän myöhässä. Niinpä Miinakin sai kantaa tulevaa lastaan pikkiriikkisen kauemmin. Miina oli lapsensa lisäksi ollut huolissaan muistakin asioista; Benjamin oli alkanut käyttäytyä oudosti, ihan kuin salaillen jotain. Kaikkihan vaikutti vielä niin selvältä viikko sitten, miksi nyt olisi toisin? Mutta, nykyhetkeen. Benjamin oli ulkona Amandan kanssa, kun synnytys alkoi. Synnytys oli kivulias, ja tuskanhiki helmeilikin jo Miinan otsalla saaden pitkästä aikaa puhtaat hiukset liimautumaan otsaan.
Miina sai Benjaminin luokseen juuri, kun poikavauva syntyi. Pojalle annettiin nimeksi Pietari Benjaminin toiveiden mukaan. Benjamin itse oli hieman hätääntynyt: tässä olisi Henriikkilän puoliperijä! Tyttö olisi ollut vaarattomampi, tyttöjä kun Henriikkilä ei hallitsijoiksi kelpuuttanut. Miinalle olisi kerrottava pian kaikki. Kaikki Nettiinasta.

Benjaminin miettiessä toimintasuunnitelmaa Pietari sylissään alkoi Miina kiemurrella uudestaan tuskissaan. Toinen vauva? Benjamin alkoi tuntea yhä suurempaa pakokauhua; tähän hän ei ollut varautunut!

Ja niin Miina sai hieman täriseville, hiestä helmeileville käsivarsilleen toisen pojan, Petterin. Hetki oli Miinalle sanoinkuvaamaton; hän ei Amandan syntyessä tuntenut oikeastaan minkäänlaista riemua osittain yksinäisen tilanteensa takia, mutta nyt hän oli haljeta riemusta. "Kunhan vain Margareeta kuulisi!"

Vaikka Pietari ja Petteri olivatkin rauhallisia Amandan vauva-aikaan verrattuna, tuottivat he paljon unettomia öitä ja itkuisia iltoja. Amandakaan ei ollut uhmaiässään mikään helppo lapsi: milloin hän vaati huomiota, milloin hän rääkyi äitiään. Benjaminista ei ollut apua, tämä vain jupisi itsekseen, ja aloitti vaikeana keskustelun Miinan kanssa, mutta lopetti sen tykkänään ensimmäisen sanan pukahdettuaan. Miinalla ei ollut aikaa vatvoa Benjaminin käytöstä, sillä lapset ja koti tuottivat paljon töitä, varsinkin nyt, kun Benjamin ei laittanut tikkua ristiin minkään eteen.

Benjaminilla oli nimittäin paljon mietittävää. Palatkaamme hänen muistoihinsa, muistoihin, jotka tapahtuivat hänen muuttaessaan nykyiseen kotiinsa.

"Siinä päivässä ei todentotta ollut järjen hiventäkään. Olinhan juuri löytänyt ihanimman naisen, naisen, jota rakastin koko sydämestäni. Tai ainakin luulin rakastavani." Benjamin muisteli kyyneleen vierähtäessä katkerasti silmänurkasta poskelle. "Vaimoni tuli sinne, nuori ja kaunis Nettiina. Hän oli löytänyt piilopaikkani ystävieni avulla. Ne kirotut! Hän vain marssi ulos luokseni, ja nosti kissan saman tien pöydälle. Nettiina kertoi olevansa raskaana minulle, minulle, joka meni juuri rakastumaan päätä pahkaa köyhään, huonotapaiseen tytönheitukkaan, joka oli juuri miehensä menettänyt. Nettiina halasi minua, ja odotti minun hihkuvan riemusta. Tottakai olin pohjimmiltani iloinen, eihän mies nyt joka päivä kuule saavansa lapsen! En siis vastustellut, kun Nettiina sanoi rakastavansa minua, ja haluavansa viettää yön minun kanssani." Benjamin jatkoi mietteitään hieroen kovakouraisesti ohimoitaan yrittäen saada kaiken peruuntumaan. Niin paon linnasta, kuin Miinan tapaamisen. Nettiina olisi silloin vielä täällä.

"Vastasin myöntyvästi Nettiinan pyyntöön, ja niin me suutelimme, suutelimme ja suutelimme. Yhtäkkiä heräsin kuin unesta, ja muistin olevani merkitty toiselle naiselle. Naiselle, jota kuvittelin rakastavani yli kaiken. Tuudittauduin siihen. Muistellessani Nettiinan kauniita kasvoja tajuan, että Nettiina oli se nainen, jota rakastin. Rakastan vieläkin, muistoissani. Hätistin Nettiinan äkkiä pois kertoen, etten rakastanut häntä enää. Ja niin vaimoni juoksi itkien takaisin majataloon. Kahden päivän kuluttua sain ystäviltäni kirjeen, joka oli kyynelten kastelema. Nettiina oli matkallaan majataloon hypännyt hevosten alle huutaen rakkauden olevan petollista. Minä tapoin rakastamani naisen. Kuinka voin koskaan enää katsoa Miinaan päin, kun tiedän pettäneeni häntä niin, ja tietoisesti rakastaen toista koko ajan?" Benjamin mietti katsellessaan huuruisesta ikkunasta Miinaa, joka syötti lapsiaan. Rakkaus todella oli petollista.

_________________________

Kommenttia, rakkaat lukijat!

Osa 19 - Haastetta kerrakseen

Uutta jaksoa pukkaa jälleen, kohta ollaankin jo 20. jaksossa. Pahoittelen, mikäli joistakin tuntuu tylsiltä nämä nykyiset jaksot, mutta juonenkäänteitä tulee paljon sitten, kun lapset kasvavat teineiksi. (Kuten Rilana tietääkin..) No, toivottavasti kelpaa!

Herttuattaren raskaus oli perheenjäsenilleen silkkaa kidutusta, toisin kuin Ruusulaaksojen Margareetan. Nyt toista kertaa raskaana ollessaan Margareeta oli hyväntuulinen ja reipas ilopilleri. Hän halaili miestään koko ajan, ja osoitti rakkauttaan myös lapsilleen, jotka saivatkin illalla yhden hyvänyönsuukon sijasta monenmonta pusua ja halia. Aleksi katseli vaimonsa käyttäytymistä lähes huvittuneena, sillä vaikka Margareeta oli rakastavainen ja hellä, ei hän koskaan muulloin noin imeläksi tullut.

Margareetan raskaus aiheutti muutoksia myös perheen käytännöissä; yleensä Margareeta oli se, joka hoiti ruoanlaiton, siivouksen ja lapset, mutta roolit olivat vaihtuneet. Aleksi kuurasi ja kokkasi, vaihtoi vaippojakin,

...kun taas Margareeta teki listoja kaupan tuotteista, piti putiikkia muutaman tunnin päivässä pystyssäkin. Margareetalle tämä uusi järjestely oli mieleinen; näin hän tapasi uusia, mielenkiintoisia ihmisiä ja vältti ainaiset selkäkivut.

Lisätyötä Aleksille oli tuottanut varsinkin kaksoset, jotka taaperoina aiheuttivat melkoista melua ja sotkua. Monesti Aleksi miettikin, oliko Margareeta jonkinlainen supervoimat omaava äiti, kuka muka voisi selviytyä yksin kaikesta siitä. Onneksi kaksostenkin syntymäpäivät koittivat, ja Elina kasvoikin varsin kauniiksi tyttöseksi. Luonnonkiharineen (ei tekokiharat kuin ystävällämme Auroralla) ja suklaanruskeine silmineen olisi Elina käynyt prinsessasta. Mutta kun oli työväenluokkaan syntynyt, samassa luokassa pysyisi.

Myöskin Mikael kasvoi, ja hänestäkin tuli varteenotettavan näköinen nuorimies, hänkin kuninkaallisen näköinen, mikäli oikeanlaiset vaatteet ja kampaukset saisi.

Margareetan loppuraskaus pitkittyi ikävästi. Vauva vain oli ja oli masussa, eikä ollenkaan tahtonut syntyä. Työnteon lopetettuaan loppuraskauden ajaksi meinasi Margareeta tylsistyä kuoliaaksi, kun lapsetkin kävivät aamusta iltaan koulua ja Aleksi oli töissä. Yksin hän silitteli vatsaansa, ja hillitsi itsensä, ettei olisi siivoamaan alkanut.

Kun lasta ei kuulunut, ja perhe kaipaili kovasti Margreetan keitoksia, päätti Margareeta ottaa kauhan kauniiseen käteen ja jatkaa taloustöitä normaalisti. Eihän yksi syntymätön lapsi nyt voisi koko taloutta seisauttaa!

Tietenkin päätti lapsi juuri silloin syntyä, kun Aleksi oli ulkona korjauspuuhissa ja pelkät lapset kotona. No, kyllähän Margareeta oli jo kaksi lasta synnyttänyt, miksi tämä olisi tavallista vaikeampaa?

Niin Margareeta lyhyen uurastuksen jälkeen pullautti maailmaan pienen Vilho-pojan. Elina ja Mikael katsoivat hivenen järkyttyneinä, kun niin pienikokoinen vauvanpallero huudahti sumutorven lailla. Aleksikin kiirehti paikalle näkemään vaimonsa kauhistuneen ilmeen tämän polttojen alkaessa taas. Heillekin syntyisi toiset kaksoset? Ei voi olla totta!

Mutta tottahan se oli. Edelleen parkuva Vilho lykättiin lattialle, Mikael kääntyi äkkiä pois päin, Elina katseli lamaantuneena äitinsä huutaessa kivusta, ja Aleksi koitti hengittää rauhallisesti. Talossa olisi kohta neljä lasta!

Toinen poika, Viljami, syntyi onneksi lyhyen synnytyksen jälkeen. Ensijärkytyksestä toivuttuaan Elina meni jo lepertelemään pikkuveljelleen samaan aikaan, kun Mikael toisaalla silitteli hänkin pikkuveljensä päätä. Vaikka Elina oli kaksosten (siis Vilhon ja Viljamin) syntyessä päättänyt olla hankkimatta ollenkaan lapsia nähdessään äitinsä kivun, unohti hän lupauksensa katsellessaan nyt rauhallisesti äitinsä käsivarsilla lepäävää Viljamia. Ei vauvat olleetkaan hullumpia.

Vilhon ja Viljamin kotiuduttua kunnolla ehti Margareeta vihdoinkin selvittää ajatuksiaan. Hän oli lähettänyt kirjeen vanhemmilleen pähkäiltyään asiaa ties kuinka kauan. Nyt hän vain jännitti vanhempiensa vastausta.. Margareetan mielessä oli pyörinyt myös muita asioita, muun muassa hän oli pohtinut, mitä hän elämältään oikein halusi perheensä lisäksi. Ei hänellä oikein ollut muuta elämää perheensä lisäksi, mitä nyt muutama ystävä, joten nytkin hänen toiveensa liittyivät perheeseen. Hänellä oli jo neljä lasta, mutta enemmänkin olisi mukava saada. 10 kuulosti hänen mielessään oikein sopivalta luvulta. 10 lasta, siinä olisi itua. Nyt vain täytyisi saada Aleksi hänen puolelleen, siinä olisikin haastetta kerrakseen.

____________________________________________________

Kommenttia, lukijat rakkaat!

t.Emila

Osa 18 - Karu totuus

Heipä hei, jälleen. Laitoin tuohon sivuun hyviä lataussivustoja, mikäli kiinnostaa. Huikatkaa, mikäli tiedätte jonkun hyvän (ilmaisen tai maksullisen) sivuston, josta voisi tämäntyylisiä tavaroita latailla!

Aurora halusi perustaa perheen heti naituaan miehensä. Aleksanteri ei silloin ollut halukas ollenkaan, ja se jäi siihen. Kaarlon synnyttyä Auroran vauvakuume nousi taas, vaikkei hän lasta oikein hoitanutkaan, ja alkoi operaatio Vauva. Niinpä hän pyysi luotettavimman sisäkkönsä apua, ja kähersi hiuksensa kauniisti, pukeutui uuteen (ja erittäin tiukkaan) pukuunsa, ja käynnisti operaation. Herttua oli aivan myyty nähdessään vaimonsa, Aurora kun ei tälläytynyt juuri koskaan.

Pian operaatio alkoi kantaa hedelmää, raskaus oli alkanut. Aurora viihtyikin uudessa tyylissään, itse asiassa hän rakasti sitä. Kuinka moni nyt haluaisikaan hiuksensa tiukkaakin tiukemmalle nutturalle? Vaikka Aleksanteri ei olisi vapaaehtoisesti vauvaa halunnutkaan, alkoi hänkin lämmetä ajatukselle. Kylähän - tarkoitan kaupunki - kuhisi vauvoja, niin kuninkaallisten kuin aatelistenkin. Eipä tarvinnut kärsiä puolisoiden puutteesta!

Mutta eräs varjopuoli raskaudessa oli; Auroran äidinvaistot heräsivät, ja hän oli koko ajan tuudittamassa ja halailemassa poikaansa. Kaarlo ei oikein pitänyt äidistään; vauvana hän sai huomioita vain hoitajaltaan. Ja kun yhteistyö Kaarlon kanssa ei sujunut, purki Aurora kiukkuaan kaikkeen liikkuvaan. Hän aloitti Kaarlon hoitajan erottamisella; eihän hänen pojallaan voisi olla rakkaampaa naista kuin hän itse! Muutenkin Aurora tiuski kaikille, niin miehelleen kuin kissalleen, joka loukkaantuneena katosi välillä päiväkausiksi.

Kun Aleksanteri ei saanut muuta kuin tiuskintaa vaimoltaan, eikä hän enää uskaltanut sisäkköihin kaota, oli etsittävä muualta rakkautta. Elisabet kun oli omilla teillään, halusi Aleksanteri toisen kissan, tällä kertaa pojan. Niinpä hän teatterissa ollessaan sai osoitteen, josta saisi laatukissoja halvalla. Niinpä Albert-pentu muutti taloon saaden Elisabetin palaamaan.

Synnytyksenkin aika koitti, onneksi, talossa kaikkien hermot olivat riekaleina Auroran takia. Milloin hän huusi, milloin hän valitti, koskaan ei rauhaa saanut.

Niin maailmaan putkahti suloinen pikkusisko Kaarlolle, Kathrina Lucia nimeltään. Vanhemmat olisivat toista poikaa toivoneet, niin paljon kun on jo hyvien perheiden tyttöjä liikkeellä. Mutta saataisiin ainakin Kaarlolle hyvät naimakaupat, Kathrinan kanssa olisikin jo kilpailua.

Päiviä kului, ja asukkaat vanhenivat, kukin omalla tavallaan. Kaarlo ensin komeasti, vieraiden juhlimana, komea hänestä tulikin.

Liina taas erilailla, vaatimattomasti keittiössä, vain äitinsä läsnä ollessa. Hänestäkin kasvoi sievä tyttö, tosin hiukset hänellä olivat kuin peikolla, niin karvaiset ja takkuiset. Kauniit silmät hänellä kyllä oli, surulliset tosin. Kuka nyt unelmoisikaan päästä rikkaan perheen orjaksi, noin nuorena? Vaatteinaan hänellä oli vain vanha, ryysyinen mekko ja likainen esiliina.

Kovaa oli työkin. Heti kasvettuaan joutui hän mopin varteen, äitiään auttamaan. Katri olikin iloinen saadessaan apua, yleensä hänen työnsä kun venyi yöhön asti, joskus pitempään. Mutta toisaalta hän olisi halunnut suojella pikkuistaan, mutta parempi se täällä sisällä lämpimässä, kuin ulkona taivasalla.

Sai tyttö joskus vapaahetkiäkin, tosin illalla vain. Hän leikki usein isoksi kasvaneen Albertin kanssa, ja tytöstä ja kissasta tulikin nopeasti ystävykset. Mutta ulos hän ei päässyt koskaan; niille, jotka Katrin raskaudesta olivat tietoisia, oli selitetty lapsen syntyneen kuolleena. Olisihan se suuri nöyryytys, mikäli aatelisen ja säätyihin kuulumattoman rakkauden hedelmä kuljeskelisi vapaana kylillä ja kaduilla kaikkien päiviteltävänä.

Monesti Liina katseli kaihoiten ystäväänsä siivotessaan. Samalla hän mietti äkeissään, miten tuhlaavaisia perheenjäsenet olivatkaan. Tuhlata nyt hyvää ja kallisarvoista ruokaa, äidiltään hän oli kuullut, ettei talonpoikien viljat meinanneet millään riittää ruoaksi. Ihmiset ovat niin erilaisia, hän tajusi jo nuorena. Älyä Liinalta ei puuttunut lainkaan, useasti hän toivoikin voivansa käydä kouluja muiden tapaan.

Liina osoitti nuorena jo kiinnostusta lapsiin. Liina toivoi monia, tosin saavuttamattomia asioita. Hän toivoi voivansa muuttaa äitinsä kanssa kahdestaan johonkin, olla huoletta kaikesta, niin ruoasta kuin rahasta, hän toivoi koulutusta ja omaa perhettä. Hän toivoi olevansa vapaa. Toiveisiinsa hän yleensä nukahti, joskus hymynkaare huulillaan, joskus kyynel silmäkulmassaan.

------------------------------------------------------------------------------------

Kommenttia, kaikki!