21.2.2007

Osa 19 - Haastetta kerrakseen

Uutta jaksoa pukkaa jälleen, kohta ollaankin jo 20. jaksossa. Pahoittelen, mikäli joistakin tuntuu tylsiltä nämä nykyiset jaksot, mutta juonenkäänteitä tulee paljon sitten, kun lapset kasvavat teineiksi. (Kuten Rilana tietääkin..) No, toivottavasti kelpaa!

Herttuattaren raskaus oli perheenjäsenilleen silkkaa kidutusta, toisin kuin Ruusulaaksojen Margareetan. Nyt toista kertaa raskaana ollessaan Margareeta oli hyväntuulinen ja reipas ilopilleri. Hän halaili miestään koko ajan, ja osoitti rakkauttaan myös lapsilleen, jotka saivatkin illalla yhden hyvänyönsuukon sijasta monenmonta pusua ja halia. Aleksi katseli vaimonsa käyttäytymistä lähes huvittuneena, sillä vaikka Margareeta oli rakastavainen ja hellä, ei hän koskaan muulloin noin imeläksi tullut.

Margareetan raskaus aiheutti muutoksia myös perheen käytännöissä; yleensä Margareeta oli se, joka hoiti ruoanlaiton, siivouksen ja lapset, mutta roolit olivat vaihtuneet. Aleksi kuurasi ja kokkasi, vaihtoi vaippojakin,

...kun taas Margareeta teki listoja kaupan tuotteista, piti putiikkia muutaman tunnin päivässä pystyssäkin. Margareetalle tämä uusi järjestely oli mieleinen; näin hän tapasi uusia, mielenkiintoisia ihmisiä ja vältti ainaiset selkäkivut.

Lisätyötä Aleksille oli tuottanut varsinkin kaksoset, jotka taaperoina aiheuttivat melkoista melua ja sotkua. Monesti Aleksi miettikin, oliko Margareeta jonkinlainen supervoimat omaava äiti, kuka muka voisi selviytyä yksin kaikesta siitä. Onneksi kaksostenkin syntymäpäivät koittivat, ja Elina kasvoikin varsin kauniiksi tyttöseksi. Luonnonkiharineen (ei tekokiharat kuin ystävällämme Auroralla) ja suklaanruskeine silmineen olisi Elina käynyt prinsessasta. Mutta kun oli työväenluokkaan syntynyt, samassa luokassa pysyisi.

Myöskin Mikael kasvoi, ja hänestäkin tuli varteenotettavan näköinen nuorimies, hänkin kuninkaallisen näköinen, mikäli oikeanlaiset vaatteet ja kampaukset saisi.

Margareetan loppuraskaus pitkittyi ikävästi. Vauva vain oli ja oli masussa, eikä ollenkaan tahtonut syntyä. Työnteon lopetettuaan loppuraskauden ajaksi meinasi Margareeta tylsistyä kuoliaaksi, kun lapsetkin kävivät aamusta iltaan koulua ja Aleksi oli töissä. Yksin hän silitteli vatsaansa, ja hillitsi itsensä, ettei olisi siivoamaan alkanut.

Kun lasta ei kuulunut, ja perhe kaipaili kovasti Margreetan keitoksia, päätti Margareeta ottaa kauhan kauniiseen käteen ja jatkaa taloustöitä normaalisti. Eihän yksi syntymätön lapsi nyt voisi koko taloutta seisauttaa!

Tietenkin päätti lapsi juuri silloin syntyä, kun Aleksi oli ulkona korjauspuuhissa ja pelkät lapset kotona. No, kyllähän Margareeta oli jo kaksi lasta synnyttänyt, miksi tämä olisi tavallista vaikeampaa?

Niin Margareeta lyhyen uurastuksen jälkeen pullautti maailmaan pienen Vilho-pojan. Elina ja Mikael katsoivat hivenen järkyttyneinä, kun niin pienikokoinen vauvanpallero huudahti sumutorven lailla. Aleksikin kiirehti paikalle näkemään vaimonsa kauhistuneen ilmeen tämän polttojen alkaessa taas. Heillekin syntyisi toiset kaksoset? Ei voi olla totta!

Mutta tottahan se oli. Edelleen parkuva Vilho lykättiin lattialle, Mikael kääntyi äkkiä pois päin, Elina katseli lamaantuneena äitinsä huutaessa kivusta, ja Aleksi koitti hengittää rauhallisesti. Talossa olisi kohta neljä lasta!

Toinen poika, Viljami, syntyi onneksi lyhyen synnytyksen jälkeen. Ensijärkytyksestä toivuttuaan Elina meni jo lepertelemään pikkuveljelleen samaan aikaan, kun Mikael toisaalla silitteli hänkin pikkuveljensä päätä. Vaikka Elina oli kaksosten (siis Vilhon ja Viljamin) syntyessä päättänyt olla hankkimatta ollenkaan lapsia nähdessään äitinsä kivun, unohti hän lupauksensa katsellessaan nyt rauhallisesti äitinsä käsivarsilla lepäävää Viljamia. Ei vauvat olleetkaan hullumpia.


Vilhon ja Viljamin kotiuduttua kunnolla ehti Margareeta vihdoinkin selvittää ajatuksiaan. Hän oli lähettänyt kirjeen vanhemmilleen pähkäiltyään asiaa ties kuinka kauan. Nyt hän vain jännitti vanhempiensa vastausta.. Margareetan mielessä oli pyörinyt myös muita asioita, muun muassa hän oli pohtinut, mitä hän elämältään oikein halusi perheensä lisäksi. Ei hänellä oikein ollut muuta elämää perheensä lisäksi, mitä nyt muutama ystävä, joten nytkin hänen toiveensa liittyivät perheeseen. Hänellä oli jo neljä lasta, mutta enemmänkin olisi mukava saada. 10 kuulosti hänen mielessään oikein sopivalta luvulta. 10 lasta, siinä olisi itua. Nyt vain täytyisi saada Aleksi hänen puolelleen, siinä olisikin haastetta kerrakseen.

____________________________________________________

Kommenttia, lukijat rakkaat!

t.Emila

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Varsin kiintoisa osa - jälleen kerran. Piristi illan totaalisesti.

Boo kirjoitti...

Hyvä osa tämäkin ehdottomasti.
Eikä minusta ainakaan nämä tylsiä ole. Ei suuria ja ihmeellisiä juonenkäänteitä tarvitse jatkuvasti olla :)

Nana kirjoitti...

Niinkuin umbrella sanoi, nämä osat eivät ole tylsiä eikä ihmeellisiä juonenkäänteitä joka kulmaan tarvitakaan.

Loisto-osa, jälleen kerran! Voih, kun kaikki nuo vaavit ja lapsoset kasvaa teineiksi, en uskalla edes kuvitella mitä kaikkea tulee kuvioihin. No, ei auta kuin jäädä tänne odottelemaan jatkoa.:)

Anonyymi kirjoitti...

Sun tarinat on todella mielenkiintoisia. Vaikka ei tapahtuisikaan mitään ihmeellistä saat tavallisetkin tapahtumat kuulostamaan tosi mielenkiintoisilta kerronnallasi :D

~~Glitter~~

sickhearts kirjoitti...

Ei minunkaan mielestä nää jaksot oo tylsiä:) ihanaa... taas kerran. Voikun mäkin osaisin kirjottaa noin hyvin:) Odotan innolla uutta osaa:D

Anonyymi kirjoitti...

Eihän nämä mitään tylsiä ole vaikka ei kamalia juonikiemuroita olekaan. En jaksaisi oottaa että ne lapset kasvaa kaikki teineiksi, kun sitte varmaan tulee kivoja käänteitä... x>