Osa 5 - Kurjuuden huippu

Hahaa, tämä on viimeinen jakso, jossa kerrotaan vain yhdestä perheestä kerrallaan! Seuraavassa jaksossa seurataan kuninkaallisten ja muiden aatelisten elämää, sitten kauppiasssädyn ja talonpoikaissäädyn. Ja alusta. Mutta nyt seuraamme siis viimeksimainitun talonpoikaissäädyn elämää. Vai voiko sitä edes elämäksi sanoa?



Miina Taunolan elämässä ei ole kehumista. Hän on yksinäinen, ja hyvin nuori tyttö. Hänellä on vain yksi juttukaveri; hänen naisiinmenevä aviomiehensä Risto. Ristollakin on ongelmia, hän on alkoholisti, on ollut jo kauan. Riston suku, Taunolat, ovat jo vuosisatojen ajan olleet talonpoikia, kun taas Miinan suvun, Rovasien, on huhuttu joskus olleen kuuluisa parantajasuku, lähemmäs aatelisia kuin roskasakkia. Heitä oli jopa arvostettu noitina! Mutta sitten ensimmäiset vainot alkoivat, ja koko suku pakeni asuinsijoiltaan, ja aloitti tyhjästä. Miinan kotona on hyvin sotkuista, haisevaa ja ränsistynyttä. Ruoka on useinmiten pilaantunutta, mutta silloin kun ruokaa on, sitä on syötävä.


Kuten sanottua, Risto Taunola on hyvin viinaanmenevä. Hän alkaa juomaan kotonaan heti illallisen saatuaan, tultuaan humalaan hän lähtee kaupungille maksullisia naisia metsästämään, joita sittemmin tuo kotiinsa yöllä. Naisiin ja viinaan kaikki rahat sitten menevätkin.


Risto palaa yöllä naisien kanssa, ja Miina saa useinmiten nukkua likaisella sohvalla muutaman tunnin, ennen kuin Risto herää, häätää naisen, ja kutsuu Miinan makuuhuoneeseen.


Ja sitten hän alkaa ehdottelemaan kaikkea. Miina yrittää pyristellä vastaan, mutta humalassa ollessaan Risto on todella vahva. Loput voi arvata.


Lohtua Miinan ankeaan elämään tuo ystävällinen naapuri, kauppiaanvaimo Margareeta. Hän vie Miinan pois synkeästä arjesta, kertoilee hauskoja juttuja kuninkaallisten toilailuista, ja ennenkaikkea saa Miinan hymyilemään. Elämä on Miinastakin alkanut tuntua hieman valoisammalta uuden ystävän takia, ja myös erään toisen seikan syystä. Taru Rovasien noitavoimista ei ole nimittäin täyttä puppua, vaan Miina täyttää huomenna 18, jolloin hän saa kunnioitetut voimansa itselleen.. Voimat ovat valtaisat: noitumisen lisäksi Miina osaa voimat saatuaan tehdä asioita pelkällä ajatusten voimalla.


"Miksi minun elämäni on näin kurjaa? Miksei minulla ole rikasta vaimoa joka antaisi minulle mitä haluan? Miksi asun tällaisessä läävässä?" valittaa Risto joka aamu herättyään kovaan krapulaan.


Mutta Ristolla on "onneksi" helpotus kurjaan elämääsä: alkoholi! Heti kun päässä alkaa jyskyttää ja alkaa oksettaa, ei muuta kuin viinakaapille ja muutama rommilasillinen kurkkuun.


Pian Miina huomasi olevansa raskaana! Miten lasta voisi kasvattaa tällaisessä paikassa? Ja miten joku lapsi olisi niin huono-onninen, että saisi jonkun Riston kaltaisen isäkseen? Mutta samana iltana oli Miinan syntymäpäivät, ja hänen mielessään oli jo muutama keino lapsen paremman elämän varalle.. Samana yönä hän myös puki tumman viitan päällensä, ja valmistautui pitkähkölle kävelymatkalle ruhtinaan talolle. Hänen rakas kaksoissiskonsa oli lähettänyt ajat sitten kirjeen, jossa pyysi eräitä taikakirjoja. Sisko, Anja Rovanen, oli siis ruhtinaan ja ruhtinattaren palveluksessa.


Päästyään kotiinsa Miina nukahti seisaalleen makuuhuoneeseensa väsyneenä pitkästä kävelystä.


Miinan nukkuessa syttyi tulipalo. Risto oli vahingossa unohtanut leipätaikinan palasen uuniin, ja koko keittiö syttyi tuleen. Hän itse jäi loukkuun pöydän ja tulen väliin. Hän koitti huutaa Miinaa avuksi, mutta Miina oli niin sikeässä unessa, ettei kuullut mitään. Tai ei tahtonut kuulla, emmehän me voi unohtaa sitä tosiseikkaa, että Miina sai sinä yönä noitavoimansa.


-MIINAAAAAAA! Minä palan elävältä! Kirottu nainen, tule jo auttamaan! Risto karjui liekkien nuoliessa häntä. Mutta lopulta Ristokin luovutti, ja tuupertui maahan savun takia.


Kun Miina havahtui unestaan, hän ryntäsi keittiöön katsomaan mitä oli käynyt. Mutta oli jo liian myöhäistä, Kuolema oli jo saanut työnsä lähelle loppua.
-Mitä minä teen! Ehkä tämä ei ollutkaan hyvä idea.. Tai siis, joudun kasvattamaan lapsen yksin! Eikä minulla ole rahaakaan, eikä muuten keittiötäkään!


Onneksi Miinalla oli hyvät suhteet Margareetaan, melko rikas kauppias pystyi lahjoittamaan ruokasäiliön ja muitakin keittiön tarpeita hyvin nopeasti saadessaan tietää Riston poismenosta. Silti Miinalla oli vielä ongelma; kuinka selviytyä yksin lapsen kanssa?

Osa 4 - Ruusuista elämää

Ihan alkajaisiksi pyydän anteeksi tämän ja edellisen jakson lyhyyttä. Kunhan olen saanut vielä yhden jakson (tämän lisäksi siis) tehtyä, jaksot alkavat olla tuplasti pitempiä, seurataanhan silloin kahden tai kolmeen perheen elämää! Takaisin nykyisyyteen: tänään seuraamme kauppias Aleksi Ruusulaakson ja hänen vaimonsa Margareeta Ruusulaakson elämää. He ovat epäilemättä koko Kielonmutkan onnellisin pari!



Aleksi Ruusukunnas on hyvä bisnesmies. Hän aistii hyvin asiakkaan toiveet, ja pystyykin yleensä myymään asiakkaalle myös jotain, mitä asiakas ei ole tullut hakemaan. Hän saa myös asiakkaat tyytyväisiksi tarjoamalla vaimonsa Margareetan leipomuksia, jotka ovat ehkäpä koko Kielonmutkan maukkaimpia. Margareetan sukujuuret lähevät Sumulaaksosta, joka kuoli monta vuosisataa sitten autioksi ruton riepotellessa pitkin kylää. Margareetan suku on asunut jo kauan aikaa Englannissa, tänne he muuttivat Margareetan äidin aikana. On jo monien sukupolvien ajan huhuttu, että Margareeta olisi jotain sukua Sumulaakson perustajasuvulle, Lehtoloille. Margareeta itse on kovin epäilevä asian suhteen. Hänkö muka sukua sille suurelle suvulle, joka asutti Sumulaaksoa vuosisatojen halki? Pah! Hänhän on vain tavallinen maalaistyttönen.. Mutta palatkaamme Aleksiin. Aleksi on aivan suomalainen, on ollut miesmuistin ajan. Hän rakastui jo koulupoikana tuohon viattomaan tyttöön, jonka opinnot suoritettuaan vei vihille. He perustivat leipomon, jossa myydään tuoreita leivoksia ja kakkuja, Margareetan toimesta tottakai. Kaupassa myydään myös paljon muuta sekatavarakaupalle ominaista. Tällä hetkellä Ruusulaaksoilla sujuu hyvin, kauppa kukoistaa ja rakkaus leimuaa. Mutta kuinka kauan?


Aleksi on, kuten sanottua, innokas bisnesmies. Hän ei malta jättää kaupan asioita edes ruokapöydän ulkopuolelle, vaan alkaa suunnitella uusia myyntituotteita.
-Kultaseni, Kielonmutkaan on huhujen mukaan iskemässä oikea vauvakuume! Kuulemma kaikki aatelisnaiset ovat raskaana! Saa nähdä, saammeko kohta pienen kruununperillisen.. Mutta nyt eksyin aiheesta. Ideani siis oli, että..
Aleksin jatkaessa puhumistaan, Margareeta tuntee voimakkaan pahoinvoinnin aallon vyöryvän hänen ylitseen.



-Kuten sanoin, vauvoja on tulossa, varsinkin rikkaille, jotka ovat kohteemme. Siis, tarvitsemme valikoimaamme lastentarvikkeita. Leluja, kehtoja, tiedäthän, Aleksi jatkaa markkinointiaan huomaamatta, että Margareeta on noussut tuolistaan ja alkanut yökkäillä vieressä. Olikohan ruoka pilaantunutta?



Aleksilla on jatkuvia kiireitä kaupna kanssa, kun hän vahvistelee tilauksia lastentarvikemyyjien kanssa. Bisnesmaailma on kovaa! Aleksin raataessa niska limassa Margareeta huomaa olevansa raskaana. Aleksi ei tiedä vielä asiasta, parilla ei ole ollut aikaa keskustella. Aamulla Margareeta vain pakkaa eväät miehelleen, joka on sillä aikaa kylvyssä. Kylvystä tullessaan Aleksi juoksee keittiöön, nappaa eväspussin, suukottaa vaimoaan poskelle, ja hölkkää pajalle, jossa hänen on valmistettava kehtoja ja leluja. Aleksin työskennellessä Margareeta siivoaa, syö oman ruokansa, kastelee kukat, leipoo kakkuja ja muita leivoksia kauppaan, avaa liikkeen, palvelee asiakkaita ja tekee miehelleen illallisen. Illalla Aleksi tulee rättiväsyneenä kotiin, syö illallista pää nuokahdellen olkapäätänsä vasten, ja sen jälkeen hän kaatuu vaatteet päällä sänkyyn. Ja sama toistuu seuraavana aamuna. Aleksilla ja Margareetalla ei yksinkertaisesti ole aikaa jutella!


Mutta eräänä päivänä Margareeta kutsuu Aleksin pajaltaan pois, ja kertoo tälle vauvasta.
-Voi! Sehän on ihanaa! Olemmehan aina toivoneet lasta! Saamme vauvan! Nyt kyllä täytyy suunnitella aikataulu uusiksi.. Vauvan syntymän jälkeen meidän molmpien täytyy olla kotona.. Ennen sitä minun täytyy työskennellä lujasti, että saan kaiken valmiiksi. Voi, minä rakastan sinua!
-Minäkin sinua!


Vähän ajan kuluttua Margareeta huomasi ilokseen vatsansa kasvaneen suureksi!


Niin Aleksi sai projektinsa valmiiksi, ja hänellä oli vihdoinkin aikaa vaimolleen. Eräänä iltapäivänä hän silitteli vaimonsa vatsaa, kun Margareeta sanoi:
-Aleksi, vauva taitaa syntyä..

Osa 3 - Kulissien takana tapahtuu

Tässä jaksossa seurataan herttuaan&herttuattaren kuivakkaa elämää. Pintapuolin heidän elämänsä näyttää täydelliseltä, talo pysyy siistinä, juhlia järjestellään, herttuatar Prewett on oikea kodin hengetär. Herttua Prewett taas on asialleen omistuvainen, järkevä mies. Mutta minkälaista elämä onkaan pintaraapaisua syvemmällä?



Herttuatar, Aurora Prewett, on ahkera ja tunnollinen kotivaimo. Hän osallistuu aina kaikkiin päättämistilaisuuksiin ja kokouksiin ja pitää yllä hyviä suhteita aatelistoon. Mutta vaikka hänen elämänsä näyttää hyvältä, Aurora itse on siihen kovin tyytymätön. Hän on hyvin ärsyyntynyt vätysmieheensä, jota kiinnostaa tiede enemmän kun herttuaana olo. Mies, Aleksanteri, on ehkäpä huomaamaton, mutta silti hänellä on aivot, ja hän onkin kenties koko Kielonmutkan ovelin mies.


Kun mieheltä ei heru rakkautta, keskittyy Aurora kissaansa, neiti Elisabetiin. Hän rakastaa rotukissaansa eniten maailmassa, nähkääs kissa on ainut, jolta Aurora saa vastarakkautta.


Mutta voi sitä ihmeen päivää! Aurora sai miehensä suostuteltua pois kirjojen äärestä, ja tehtyään sen, hän otti puheeksi perheenlisäyksen. No, herttua suostui, ja niin sitä mentiin.


Vähän ajan kuluttua herttuatar tunsi itsensä hyvin väsyneeksi, eikä hän jaksanut huolehtia enää yksin taloudesta. Hän palkkasi Katri Lassilan heille taloudenhoitajaksi, ja piti itse hieman lomaa. Harmikseen Aurora palkkasi erittäin kauniin taloudenhoitajan, johon hänen miehensä iski heti silmänsä.


Ja vähän ajan kuluttua Aleksanteri ei saanut silmiään Katrista. Niinpä eräänä iltana hän huikkasi Katrin vessaan muka kiillottamaan lisää ammetta, mutta tosiasiassa hän vetäisi Katrin syleilyynsä, ja suuteli tätä. Eipä Katri paljoa vastustellut, vaan antoi suhteen alulle lisävauhtia vastaamalla suudelmaan.


Sitten se tapahtui. Päivänä eräänä herttuatar oli menossa tapaamaan ystävätärtään, ruhtinatar Aleksandra Bellinin luokse, joka muuten sattuu olemaan hänen miehensä, Aleksanterin siis, serkku. Sillä aikaa Aleksanteri suostutteli Katrin vällyjen väliin vähän pelehtimään.. Mitä haittaa siitä nyt olisi, hauskanpidosta?



Suhde tietysti pidettiin salasssa herttuattarelta. Tämän ollessa läsnä herttuaan ja taloudenhoitajan välillä vaihdettiin vain kiihkeitä katseita. Katrin tarjoillessa Aleksanterille ruokaa, Aleksanteri ikään kuin nojautui Katrin lähelle haistaen Katrin kukkaistuoksun. Tuo nainen oli ihana!


Mutta pian Aleksanteri tippui ryminällä todellisuuteen. Hänestä olisi tulossa isä! Aurora oli nimittäin raskaana. Mutta silti Aleksanteri ja Katri jatkoivat salaisia tapaamisiaan aina voidessaan.


Kuitenkin pian helvetti pääsi irralleen. Taloudenhoitajatar, säätyihin kuulumaton, oli tullut raskaaksi herttuaalle, aateliselle, jonka oma vaimokin odotti lasta! Miten tästä nyt oikein selvittäisiin? Ja mitä aiotaan kertoa Auroralle?


"Kun antaa pahalle pikkusormen, se vie koko käden" -sanonta pitää hyvin paikkaansa Prewettien elämässä. Miten Katrin raskaus pidetään salassa koko kylältä? Onko Prewettien maine lopullisesti pilalla?

Osa 2 - Ruhtinaallisesti perheenlisäystä

Tässä jaksossa seuraamme vaihteeksi ruhtinaan ja ruhtinattaren elämää. Luvassa palkollisten juonittelua..


- Arvaapas mitä, rakas herttuatar Prewett? Olin vähän aikaa sitten kuningattaren luona kutsuvieraana, ja hän pyörtyi! Voitkos kuvitella? Toivottavasti hän pysyy terveenä, tarvitsemme kruununperillisen..
- No voi että! Ihan tottako?
- Niin totta kuin olla voi! Mutta toisaalta olisi hyvä, jos he eivät saisi ollenkaan lasta, sillä minun lapseni ovat seuraavina perijäkilvassa, olenhan kuninkaan serkku! Meidän piti mennä naimisiinkin, mutta sitten tuo mieheni tuli ja pyysi kättäni.. Voi että, saattaisin olla kuningatar ilman tuota rahanhimoista ruhtinasta! valitteli Aleksandra ystävättärelleen, joka kuunteli kertomusta silmät pyöreinä.


Aleksandra toivoi jossain ovelan mielensä perukoilla, että kuningas ja kuningatar eivät saisi ollenkaan lasta. Niinpä hän ryhtyi lapsentekopuuhiin miehensä kanssa, joka oli ällikällä lyöty vaimonsa yhtäkkisestä vauvakuumeesta. Mutta ei hänellä ollut valittamista, hän oli jo ehtinyt pelätä, ettei Aleksandra suostuisi vapaaehtoisesti synnyttämään yhtään lasta. Parempi näin.


Ja vähän ajan kuluttua Aleksandra huomasi odottavansa lasta. Siinä vaiheessa pariskunta tajusi, etteivät he millään selviäisi ilman taloudenhoitajaa, joka pystyisi hoitamaan myös lasta. Niinpä he erottivat vanhan, joka vain siivosi, ja päättivät alkaa etsimään uutta.



He löysivätkin sopivan ehdokkaan nopeasti, ja niin Anja Rovanen pestattiin Bellinien taloudenhoitajaksi.


Mutta jotain outoa naisessa oli.. Aleksandra oli monta kertaa huomannut taloudenhoitajan katselevan häntä hyvin ilkeästi. Kerran Aleksandra löysi jopa avonaisen kirjeen hoitajattaren pyödältä, jossa luki: "Rakas siskoni, Miina Taunola! Toivottavasti olosi ovat kehuttavat miehesi luona. Minä pestauduin taloudenhoitajaksi ruhtinaalle, ja täällä asuu myös ruhtinatar. Olemmehan kaksoissiskoja, eli luultavasti saamme voimamme samaan aikaan? Sinulla on Pahankutsumiskirjat, lainaisitko niitä minulle? Kun tarvitsisin niitä ruhtina..." tuohon asti ruhtinatar ehti lukea, ennen kuin Anja pelmahti huoneeseen epäilevän näköisenä. Aleksandran sydän hakkasi tuhatta ja sataa. Pahankutsumiskirja? Mitä ihmettä taloudenhoitaja oikein juoni? Ja kuka ihmeen Miina Taunola? Sukunimi Taunola kuulosti kyllä tutulta..


Raskaus ei ollut helppo. Aleksandran vatsassa kiersi koko ajan, häntä väsytti kovasti, hän tunsi olonsa koko ajan epämukavaksi..


Aleksandran vatsasta kasvoi todella iso!


Ruhtinatar nukkuikin todella paljon, lähinnä uneksien unelmiensa prinssistä, kuningas Carlista. Kuninkaan kaipaavat katseet häneen täytyivät merkitä jotain muutakin, kuin vain sukulaisuutta..


Pian koitti synnytys. Synnytystuskien keskellä Aleksandra päätti, ettei hankkisi enää yhtään lasta. Hänestä tuntui, kun vauva olisi kaksi kertaa suurempi kuin normaalisti!


Ruhtinattaren aavistukset osuivat oikeaan, kaksi lasta sieltä oli tulossa! Ensimmäinen lapsi ristittiin Adeleksi, Aleksandran isoäidin mukaan.


Mutta Adelea ei kauaa ehditty ihailla, kun toinen vauva ilmoitti tulostaan kivuliaasti. "Miksi minun täytyy kokea tämä kahdesti yhden päivän aikana? mietti ruhtinatar toisen vauvan pyrkiessä hänestä ulos.


Toinen tyttö (Gavinin sylissä) ristittiin Yvonneksi, Gavinin isoäidin mukaan. Gavin oli innoissaan tytöistä, eikä miettinyt ollenkaan miten vauvoja hoidettaisiin. Mutta taloudenhoitajattarella oli suunnitelma, johon liittyi hänen sisarensa, joka saisi pian noitavoimat..

Osa 1 - Kuninkaallista elämää

Tässä jaksossa seurataan kuninkaallisten elämää. Yhdessä jaksossa seurataan aina yhden perheen elämää, (näin alussa ainakin) tässä järjestyksessä: kuninkaalliset, ruhtinas&ruhtinatar, herttua&herttuatar, kauppiaat, talonpojat. Mutta nyt perehdymme kuninkaallisiin.


-Iltapäivää, ruhtinatar Bellini. Kaunis päivä tänään, sanoi Kielonmutkan kuningas, Carl Kielo ja jatkoi ajatuksissaan: "Mutta sinä olet vielä kauniimpi.. Antaisin mitä vaan, jos saisin koskea noihin ihaniin ruusunpunaisiin huuliin!"
-Päivää, teidän kuninkaallinen korkeutenne. Totta puhutte, on oikein miellyttävä päivä, totesi Aleksandra Bellin hunajaisella äänellään, joka ei jättänyt yhtään miestä kylmäksi. Aleksandran mies ruhtinas Gavin Bellin tutkaili tapaamista aina yhtä nyrpeään tapaansa. Tuosta miehestähän voisi olla harmia!


-Ja päivää sinullekin, ruhtinas. Miten ovat toimenne sujuneet? kysyi kuningas ajatuksineen, jotka harhailivat vieläkin ruhtinattaren kauniissa kasvoissa..
-Päivää. Toimeni ovat onnistuneet, entäpä teidän, hyvä kuningas? ruhtinas Bellin vastasi lipevällä äänellään suupielet kääntyneinä harvinaiseen hymyyn.


Kuningatar Arabella ja ruhtinatar Aleksandra olivat juuri päässet keskustelussaan perheenlisäyksiin ja kaupungin asioihin, kun Arabella yhtäkkiä sulki silmänsä, ja lopetti hengittämisen. Ruhtinatar jatkoi jutusteluaan iloisena siitä, että hän oli saanut kuningattarestaan tukijansa. Hän ei edes huomannut, että kuningatar puristi pukuaan rystyset valkoisina ja suu tiukkana viivana.
-Ruhtinatar - hae äkkiä hovineito Kaarlontytär. Minä - minä taidan olla sairas, Arabella sanoi heikosti. Ruhtinatar säikähti, ja alkoi kirkua kovaan ääneen. Huudon kuuli ensimmäisenä Carl, joka juoksi paikalle parahiksi näkemään, kuinka hänen vaimonsa luhistui lattialle kauniin ruhtinattaren kirkuessa kovaan vieressä.


Carl nosti kevyen Arabellan syliinsä, ja käski ruhtinatarta lopettamaan kirkumisen ja hakemaan hovitohtori. Carl kantoi heikon vaimosa heidän makuuhuoneeseensa, ja veti pylvässängyn verhot eteen. Kun hän oli poistumassa huoneesta, hän näki hovitohtori Seesburgin tulevan juoksujalkaa ylihovineito Kaarlontyttären kanssa kohti kuninkaallista makuuhuonetta. Itse Carl meni vastaanottosaliin odottamaan uutisia.


Noin kahden tunnin kuluttua Arabella oli tarpeeksi voimissaan nousta ylös, ja kävellä hieman. Yhtäkkiä hänen silmissään sumeni taas, ja hän huusi hovineitoa avukseen. Hovineito saapuikin nopeasti, ja auttoi Arabellan takaisin vuoteeseensa oudosti hymyillen. Hän kaatoi sängyllä olevalle tarjottimelle teetä ja kysyi: - No, kuningatar. Kumman te toivotte lapsen olevan?
-Lapsen? Olenko minä raskaana? Voi ei! Tai siis, hienoa!


"Tuosta sietämättömästä kuningattaresta on päästävä eroon! Hän ei edes halunnut kantaa kuninkaan lasta! Mikä häpeä. Jos minä olisin Carlin puoliso, palvoisin häntä. Voi että, kun Carl on ihana! Ehkäpä hän rakastuu minuun, jos Arabella raivataan pois tieltä..? Mutta millä keinoin? Hetkinen, se talonpoikaistyttö, Miina Taunola, on noita! Ja hänhän tunnetusti ihailee kunigasta.. Ehkäpä hän saisi autettua minua Arabellan häätämisessä, jos lupaan hänelle kuninkaan rakkauden..?"


"Ei minun vielä pitänyt tulla raskaaksi! Vasta sitten, kun viehätykseni alkaa muutoinkin olla lopuillaan! Olenhan vasta 19! Ja itkevät vauvat tulevat pilaamaan kaiken! Minä en kyllä sitä hoida, ylennän ylihovineidon myös lastenhoitajaksi. Toivottavasti vauva edes on poika, jolloin muita vauvoja ei tarvita, pojasta tehtäisiin kruununperijä. Minä haluan tämän vauvan pois!" ajatteli tuleva äiti hieroessaan kipeää päätänsä.


-Voi, kultaseni, täällä majailee tuleva lapsemme! Eikö olekin ihanaa? Ehdimme hankkia vielä monta lasta, vaikka olenkin jo nelissäkymmenissä!
"Monta lasta? Ehei, jos tämä on poika.." olisi Arabella tahtonut sanoa, mutta tyytyikin vain hymyilemään tekopirteästi, kunnes hänen kasvonsa vääristyivät kivusta. Lapsi olisi syntymässä!


Carl talutti vaimonsa äkkiä makuuhuoneeseen, ja kutsui ylihovineidon kelloa soittamalla, kun hänen vaimosa huusi tuskasta synnytyskipujen huumaamana.
-CARL! Eikö tälle kivulle voi tehdä mitään? Apua, lapsi haluaa minusta ulos! Luonnotonta! huusi Arabella.


"Tyttö! Ei! Haluan pojan! Minähän teen tästä lapsesta kruununperillisen vaikka mikä olisi! En synnytä enää yhtään lasta!" päätti Arabella tutkaillessaan rauhallista vauvaansa.


"Tämä lapsi on kyllä aika kaunis.. Kuin joutsen.. Siinäpä tytölle nimi, Odette!" ajatteli Arabella katsoessaan esikoisensa kauniita kasvoja ja jatkoi miettimistään: "Mutta en kyllä yhtään enempää lapsia hanki.. pyydän vaikka tohtori Seesburgia leikkaamaan minut jotenkin.. Tämä lapsi saa kelvata Carlille!" mietti Arabella muistellessaan raskauden tuomia lisäkiloja. Mihinpä kuningatar kruunustaan pääsisi?