-Iltapäivää, ruhtinatar Bellini. Kaunis päivä tänään, sanoi Kielonmutkan kuningas, Carl Kielo ja jatkoi ajatuksissaan: "Mutta sinä olet vielä kauniimpi.. Antaisin mitä vaan, jos saisin koskea noihin ihaniin ruusunpunaisiin huuliin!"
-Päivää, teidän kuninkaallinen korkeutenne. Totta puhutte, on oikein miellyttävä päivä, totesi Aleksandra Bellin hunajaisella äänellään, joka ei jättänyt yhtään miestä kylmäksi. Aleksandran mies ruhtinas Gavin Bellin tutkaili tapaamista aina yhtä nyrpeään tapaansa. Tuosta miehestähän voisi olla harmia!
-Ja päivää sinullekin, ruhtinas. Miten ovat toimenne sujuneet? kysyi kuningas ajatuksineen, jotka harhailivat vieläkin ruhtinattaren kauniissa kasvoissa..
-Päivää. Toimeni ovat onnistuneet, entäpä teidän, hyvä kuningas? ruhtinas Bellin vastasi lipevällä äänellään suupielet kääntyneinä harvinaiseen hymyyn.
Kuningatar Arabella ja ruhtinatar Aleksandra olivat juuri päässet keskustelussaan perheenlisäyksiin ja kaupungin asioihin, kun Arabella yhtäkkiä sulki silmänsä, ja lopetti hengittämisen. Ruhtinatar jatkoi jutusteluaan iloisena siitä, että hän oli saanut kuningattarestaan tukijansa. Hän ei edes huomannut, että kuningatar puristi pukuaan rystyset valkoisina ja suu tiukkana viivana.
-Ruhtinatar - hae äkkiä hovineito Kaarlontytär. Minä - minä taidan olla sairas, Arabella sanoi heikosti. Ruhtinatar säikähti, ja alkoi kirkua kovaan ääneen. Huudon kuuli ensimmäisenä Carl, joka juoksi paikalle parahiksi näkemään, kuinka hänen vaimonsa luhistui lattialle kauniin ruhtinattaren kirkuessa kovaan vieressä.
Carl nosti kevyen Arabellan syliinsä, ja käski ruhtinatarta lopettamaan kirkumisen ja hakemaan hovitohtori. Carl kantoi heikon vaimosa heidän makuuhuoneeseensa, ja veti pylvässängyn verhot eteen. Kun hän oli poistumassa huoneesta, hän näki hovitohtori Seesburgin tulevan juoksujalkaa ylihovineito Kaarlontyttären kanssa kohti kuninkaallista makuuhuonetta. Itse Carl meni vastaanottosaliin odottamaan uutisia.
Noin kahden tunnin kuluttua Arabella oli tarpeeksi voimissaan nousta ylös, ja kävellä hieman. Yhtäkkiä hänen silmissään sumeni taas, ja hän huusi hovineitoa avukseen. Hovineito saapuikin nopeasti, ja auttoi Arabellan takaisin vuoteeseensa oudosti hymyillen. Hän kaatoi sängyllä olevalle tarjottimelle teetä ja kysyi: - No, kuningatar. Kumman te toivotte lapsen olevan?
-Lapsen? Olenko minä raskaana? Voi ei! Tai siis, hienoa!
"Tuosta sietämättömästä kuningattaresta on päästävä eroon! Hän ei edes halunnut kantaa kuninkaan lasta! Mikä häpeä. Jos minä olisin Carlin puoliso, palvoisin häntä. Voi että, kun Carl on ihana! Ehkäpä hän rakastuu minuun, jos Arabella raivataan pois tieltä..? Mutta millä keinoin? Hetkinen, se talonpoikaistyttö, Miina Taunola, on noita! Ja hänhän tunnetusti ihailee kunigasta.. Ehkäpä hän saisi autettua minua Arabellan häätämisessä, jos lupaan hänelle kuninkaan rakkauden..?"
"Ei minun vielä pitänyt tulla raskaaksi! Vasta sitten, kun viehätykseni alkaa muutoinkin olla lopuillaan! Olenhan vasta 19! Ja itkevät vauvat tulevat pilaamaan kaiken! Minä en kyllä sitä hoida, ylennän ylihovineidon myös lastenhoitajaksi. Toivottavasti vauva edes on poika, jolloin muita vauvoja ei tarvita, pojasta tehtäisiin kruununperijä. Minä haluan tämän vauvan pois!" ajatteli tuleva äiti hieroessaan kipeää päätänsä.
-Voi, kultaseni, täällä majailee tuleva lapsemme! Eikö olekin ihanaa? Ehdimme hankkia vielä monta lasta, vaikka olenkin jo nelissäkymmenissä!
"Monta lasta? Ehei, jos tämä on poika.." olisi Arabella tahtonut sanoa, mutta tyytyikin vain hymyilemään tekopirteästi, kunnes hänen kasvonsa vääristyivät kivusta. Lapsi olisi syntymässä!
Carl talutti vaimonsa äkkiä makuuhuoneeseen, ja kutsui ylihovineidon kelloa soittamalla, kun hänen vaimosa huusi tuskasta synnytyskipujen huumaamana.
-CARL! Eikö tälle kivulle voi tehdä mitään? Apua, lapsi haluaa minusta ulos! Luonnotonta! huusi Arabella.
"Tyttö! Ei! Haluan pojan! Minähän teen tästä lapsesta kruununperillisen vaikka mikä olisi! En synnytä enää yhtään lasta!" päätti Arabella tutkaillessaan rauhallista vauvaansa.
"Tämä lapsi on kyllä aika kaunis.. Kuin joutsen.. Siinäpä tytölle nimi, Odette!" ajatteli Arabella katsoessaan esikoisensa kauniita kasvoja ja jatkoi miettimistään: "Mutta en kyllä yhtään enempää lapsia hanki.. pyydän vaikka tohtori Seesburgia leikkaamaan minut jotenkin.. Tämä lapsi saa kelvata Carlille!" mietti Arabella muistellessaan raskauden tuomia lisäkiloja. Mihinpä kuningatar kruunustaan pääsisi?
6 kommenttia:
Loistavasta kerrontatavasta ja runsaasta mielikuvituksen käytöstä huomaa heti, kenen kirjoittamasta jutusta on kyse. Upeaa, taas jälleen kerran. Odotan jatkoa, todellakin.
Aivan ihana osa! Osaa kirjoittaa ja käyttää mielikuvitusta tosi hyvin. Voi, haluan nopeasti tietää lisää muistakin perheistä! :)
Ihana RKC. Mistä nuo hienot vaatteet??
Epputi, vastasin sinulle uusimman jakson perään.. :)
Mistä ton Arabellan asu on mistä se synnyttää? Entä mistä noi kaikki hienot hiukset :'))
Hyvä Anyntmous, asut ovat Sussisogoodsimsistä, joka on nyt kylläkin lopettanut toimintansa. Hänen tekemiään asuja löytää silti Modista, hakusanalla 'Sussisogoodsims' tai 'Sussifriberg'. (Ilman heittomerkkejä, tietysti.) Suurin osa hiuksista on sieltä. Mutta, ehkäpä suurin osa vaatteista taas on AllAboutStylestä. Menet sinne, ja victorian-kohdasta löydät vaikka mitä!
Lähetä kommentti