Osa 10 - Yllättäviä käänteitä

Tervetuloa takaisin Kielonmutkan elämän pariin, toivottavasti viihdytte.


Aamunkoiton valjetessa Miina purki turhautumisensa Riston uurnaan. Hän otti sen käteensä, ja tiputti sen maahan saaden tuhkan pöllyämään. Miina polki itkien uurnaa, ja päätti unohtaa entisen elämänsä kokonaan, ja aloittaa alusta vauvan kanssa.

Rikottuaan uurnan Miina kokosi palaset ja tuhkan mustaan juuttisäkkiin, ja laittoi sen palamaan kaminaan. Nyt pöytä olisi puhdas, ja uusi elämä voisi alkaa.

Mutta onnettomuus seurasi onnea, ainakin Miinan tapauksessa. Kamiina syttyi tuleen! Oli sunnuntai-aamu, eikä lähistöllä ollut ketään, joka voisi auttaa. Mutta jotain olisi tehtävä, muutenhan Miina kuolisi syntymättömän lapsensa kanssa palavaan keittiöön.

Niinpä Miina juoksi ripeästi ulkona olevalle kaivolle, ja kantoi kaivolta niin monta saavillista vettä, kuin jaksoi kantaa. Onneksi hän sai omin voimin tulipalon sammumaan.

Mutta sen rasittamana ja stressaannuttamana alkoi Miinan synnytys.

- Auuh! Eikö kukaan kuule?! Pitääkö minun kestää tämä yksin? Minä en selviä tästä! hän huusi tuskasta uuden elämän pyrkiessä ulos tähänastisesta kodistaan.

Mutta pian se oli ohi, maailmaan syntyi uusi lapsi. Lapsukainen oli tyttö, ja Miina nimesi sen Amandaksi oman äitivainajansa mukaan. Tyttö oli Miinasta kaunein koko maailmassa, ja hän lupasi lapselleen pitää tästä huolta.

Lapsi kuitenkin jäi taka-alalle Miinan tavatessa komean kulkurin. Tämä kulkuri, Benjamin Lohela, oli kotoisin lähikaupunki Koivuvuonosta, josta Benjamin oli lähtenyt jo nuorena parempaa onnea etsimään menetettyään vanhempansa. Benjamin ja Miina ihastuivat toisiinsa, ja heistä tuli hyvät ystävykset. He juttelivat illalla yömyöhään, ja Benjaminin lähdettyä Miina saattoi huomata kauhukseen, että Amanda oli ollut monta tuntia likasessa kapalossa hänen huomaamattaan. Hän kapaloi lapsen äkkiä uudestaan, ja meni syöttämään nälkäistäkin nälkäisemmän tytön. Millainen äiti hän olikaan!

Yöllä Miina näki kauheita painajaisia, joissa hän itse epäonnistui. Monena yönä peräkkäin hän näki saman unen, jossa Amanda itki sydäntäraastavasti häkissä, jonne Miina oli hänet lukinnut ja avain oli kadonnut. Miina itse suuteli Benjaminia, eikä kuullut koko itkua. Huomattuaan Amandan tilan Miina koitti avata häkkiä, muttei saanut sitä irti ilman avainta.. Ja sama uni toistui joka yö.

Niinpä Miina otti ohjat käsiinsä, ja kertoi Benjaminille tunteistaan. Benjamin vastasi odotetulla tavalla, ja sen rohkaisemana Miina ehdotti yhteen muuttamista. Kulkuri kun oli, Benjamin oli enemmän kuin kiitollinen katosta pään päälle.

Pian Benjamin myös kosi, tosin ilman sormusta, mutta ei se Miinalle mitään merkinnyt. Hän vastasi myöntävästi, ja hyppäsi Benjaminin kaulaan itkien silkasta ilosta. Hän oli löytäyt elämänsä rakkauden!

Pian pienien häiden, joita oli todistamassa Margareeta ja Aleksi lapsineen, hyppäsi nuoripari uutukaiseen sänkyyn. Vihdoinkin koko elämänsä ajan onnettomana ollut Miina löysi parantavan rakkauden, joka ei loppuisi koskaan!

Näin löysi myös Miina onnen. Jätämme kyyhkyläiset rakkautensa pariin, ja ensi jaksossa saamme tietää kihelmöivään kysymykseen vastauksen; onko kruununperillinen syntynyt?

MUISTA KIRJOITTAA KOMMENTTI! (Tai kaksi. Tietysti kolmekin käy.)