Saatuaan selville Katrin raskauden, Aurora pelmahti oleskeluhuoneeseen silmät leimuten etsien miestään. - Sinä.. Sinä senkin retku! huusi Aurora raivokkaasti tökkien Aleksanteria rintaan jatkaen nuhteitaan: - Saatat koko perheemme huonoon valoon! Huomenna on kuninkaan juhlatkin, mitäpä jos kaikki pilkkaavat meitä? Niinpä niin, kerro minulle!
- Mmutta..
Aurora ei suinkaan tyytynyt miehensä sättimiseen, vaan jatkoi kohteesta seuraavaan.- Ja sinäkin siinä, nuori tyttörukka. Eikö sinulle opetettu, ettei isäntäväkeä ole edes kohtelista puhutella?! Saati sitten pelehtiä!
- Olen pahoillani, teidän korkeutenne. Pyydän nöyrimmän anteeksipyytöni.
- Ei tuo riitä. Luuletko, sodatkin loppuisivat pelkällä anteeksipyynnöllä? Voi sinua, olet niin sinisilmäinen! En voi heittää sinua ulos, se tekisi huonoa maineellemme. Mutta, laitan kehdon aittaasi, ja saat kasvattaa äpäräsi siellä. Et saa poistua talosta ennen lapsen syntymää edes roskia viemään. Ja kasvettuaan lapseksi sinun on koulutettava siitä apupiika, sanoi herttuatar suu tiukkana viivana päätään alhaalla riiputtavalle Katrille.
Herttua toteuttikin aikeensa; Katrin pikkuiseen piika-aittaan kannettiin vanha kehto."Voi että. Miksi olinkaan niin typerä? Nyt saamme kärsiä molemmat. Rakkaani sekä minä. Ja tietysti yksi viaton lapsiparka. Mitähän äitini sanoisi, jos hän vielä eläisi? Varmaankin sättisi minua, niinkuin herttuatarkin. Kuinka olinkaan niin typerä?"
"Minä vihaan herttuatarta. Kumpa häntä ei olisi, olisi vain minä, herttua ja vauva. Herttua rakastaisi minua ja kosisi. Minusta tulisi rikas, ja olisin herttuatar.. Vauvamme olisi kaunis tyttö, joka naisi kruununprinssin.. Minusta tulisi kuninkaallisen isoäiti.. Eläisimme Aleksanterin kanssa onnellisina koko loppuelämämme.." Katrin sepittämän sadun keskeytti herttuattaren terävä komento: - Vauhtia siitä! En halua syödä kylmää aamiaista!
- Vipinää kinttuihin! Sinä se meidän palvelija olet, vauhdilla sitä kalkkunaa pöytään! Meidän on ehdittävä kuninkaan juhliin ajoissa! kärttyinen herttuatar tiuski rättiväsyneelle palvelijattarelle, joka oli juuri viemässä vanhoja Kulttuurisanomia ulos koittaen peitellä leveää haukotustaan.
Tarjoiltuaan ruoan herttuaalle ja herttuattarelle Katri pyörtyi keskelle keittiötä valtavan unenpuutteen takia. Hän oli hyvin väsynyt raskauden takia, eikä hänellä ollut kunnollista sänkyä. Joka ilta Katri pääsi nukkumaan vasta kahden jälkeen, ja aamulla piti herätä aamiaista tekemään puoli viideksi. Näin ollen Katri kuukahti kesken tiskaamisen keittiön lattialle.
Katrin havahdutti unistaan herttuattaren aina yhtä terävä ääni, joka käski tyttöstä keräämään astiat ja tarjoilemaan jälkiruoan.
Samana iltana alkoi herttuattaren kivulias synnytys.- Palvelijatar! Auta! Kutsu lapsenpäästäjä tänne pikaisesti!
- Teidän Korkeutenne, hän ei pääse tulemaan, ilmeisesti koko kylä synnyttää samaan aikaan! Kuningatar saa ilmeisesti jälkikasvua, ja hän on tietysti...
- Pidä suusi kiinni ja tule auttamaan!
Muutaman tuskaisen tunnin kuluttua Kielonmutka sai yhden asukkaan lisää, Kaarlo Prewettin.
Kaarlo pestiin ja syötettiin ja laitettiin nukkumaan, ja sen jälkeen oli myös Auroran vuoro levätä. Hän torkkui sinisellä, satiinipäällysteisellä lempisohvallaan, kun rauhaisan illan katkaisi terävä kiljaisu. Myös Katrin synnytys käynnistyi.
Pian syntyi kaunis tyttö, Liina Lassila. Katri oli onnesta soikeana saatuaan syliinsä mielestään täydellisen elämänalun. Liinasta kasvatettaisiin hyvätapainen piika, ei äitinsä tapainen.
- Voi pikkuista Kaarloani! Arvaapa mitä, sinulla tulee olemaan suotuisa elämä! Ruhtinaalla on kaksi tytärtä, toisesta heistä saat pomminvarmasti puolison. Jos he eiät miellytä, onhan kuninkaallakin tytär. Hän olisi vielä ehkä suotuisampi vaihtoehto, sillä jos avioituisitte, olisimme osa kuninkaallista perhettä.. Mutta on ehkä liian aikaista suunnitella tällaista, olethan vasta nuori..
- Minun lapseni.. Meillä ei tule olemaan helppoa. Kohtalosi on sinetöity, sinusta tulee vanhapiika. Elelet enemmän ja vähemmän onnellisesti jonkun talon piikojana, ilman perhettä. Aatelisesta isästäsi huolimatta. Kumpa voisin tehdä jotain vuoksesi. Seuraavassa jaksossa seurataan kauppiaan elämää vaimoineen ja syntymättömine lapsineen. Pysyykö elämä yhtä onnellisena kuin aikaisemminkin?
Ja muistakin kommentoida kun nyt kerran luit! :)
8 kommenttia:
Oih, ihana jatko. Osaat kertoa sen niin kivasti, eikä se ole mitään tavallista tarinaa, missä kaikki tapahtuu saman kaavan mukaan.
tää on sika hyvä....:) oikeesti! ihanan selkeät kuvat, ja selkeä kerronta... ja kiinnostava haaste:) minä linkitän sinut ensi päivityksessä:)
Upeaa jatkoa,ah-niin-ihanaa!:)
Tätä on edelleen vain niin tyrmäävän lumoava... osaat kertoa kaiken niin loistavasti. Ja tämä RKC on todella innostanut minuakin. En osaa edes sanoin kuvailla tämän... tämän... on vaan niin mahtava.
Hieno jatko, mutta nyt et kyllä mene pilaamaan kauppiaiden onnea!
Saadan edes yksi onnellinen perhe tarinaan :)
Ei tällä kertaa muuta, ensi jaksoon!
-Ida-
Upeaa kerrontaa, selkeä tapahtumajärjestys, kerrassaan loistavaa. Minulta loppuvat sanat kesken, mutta kai sinä tiedät, miten paljon pidän RKC:si lukemisesta.
Ihanaa jatkoa. En keksi mitään huomautettavaa eli, sanon niin kuin aina, odotan innolla seuraavaa osaa.:)
Tämä jakso oli tosi hienosti tehty, hyvä juoni ja kaikkea. Jatkoa odotellaan!
Ihana jatko <3 Tosi ihanaa. Pakko laittaa kommenttia, kun kerran käsketään :D Mäkin aloitin tuon haasteen pelaamisen, mutta en vielä ainakaan laita sitä nettiin. Sillä onhan mulla Knightit. Ihana osa, ei muuta voi sanoo <3 <3 <3
Lähetä kommentti