Osa 7 - Katoavaista

- Voi pientä Yvonnea! Toivottavasti et pelkää vanhempiesi eroamista, sillä jos pelkäät, tulet pian kohtaamaan pelkosi.. Ruhtinatar-äitisi ei ansaitse Gavinia! Ja nyt, kun minulla on voimani ja oppaani, mikään ei ole minulle mahdotonta.. taloudenhoitajatar Anja Rovanen leperteli ruhtinaan ja ruhtinattaren tyttärelle äänellä, joka oli täynnä inhoa.

- Gavin! Palvelijatar! En saa henkeä! Hankkikaa apua! Gavin!

"No tietenkään et saa henkeä. Tosin se on vasta alkuvaihe, joka valmistelee sinua tulevaan.. Missä se mies viipyy? Emmehän saa tappaa ruhtinatarta! Vielä. Ruhtinasta ei kuulu.. Voi että! Tässä talossa kaikki jätetään palvelijoiden työksi! Pakkohan se on arvoisaa neitiä auttaa." Anja Rovanen mietti katsellessaan tyytyväisenä pyörtyvää ruhtinatarta, ja juoksi sitten tämän luo, ja sai naisen kiinni viime tipalla estämällä tämän kaatumista.

Ruhtinatar toipui pian, ja hän jakoikin tavallista enemmän rakkautta miehelleen.

- Kultaseni.. Tiedät, että pidän tästä kovasti, mutta kuninkaan ja kuningattaren juhlat alkavat kuuden tunnin kuluttua, ja meidän pitää valmistautua..

- No selvä.. Menen huoneistooni pukeutumaan, Aleksandra sanoi, ja irrottautui miehestään vastahakoisesti.

Juhlien jälkeen, jossa Aleksanda ja Carl olivat flirttailleet aika paljon, alkoi myös Gavinin kurkkua kuristaa.

- Apua! Auta.. minua.. Aleksandra!

- Mitä oikein teen? Taloudenhoitajatar!
- No mitä nyt taas? kysyi Anja kyllästyneenä viereisestä huoneesta, mutta vetäisi terävästi henkeä nähdessään ruhtinaan jalkojen alkavan pettää. Hän hätisti nyyhkyttävän ruhtinattaren huoneesta, ja alkoi lukemaan loitsujaan ruhtinaan parantamiseksi.

- Kuule, oletko kunnossa? Anja kysyi hunajaisella äänellä nostaessaan ruhtinaan itseään vasten, ja samalla häntä jännitti suunnattomasti, olisiko loitsu onnistunut..
- Olen.. Kiitos! Onhan vaimoni poissa? ruhtinas kysyi voipuneena ja valpastui, kun näki Anjan nyökkäävän varmasti ja jatkoi: - Hyvä, sillä olen aina halunnut tehdä tämän ja sen sanottuaan ruhtinas suuteli Anjaa hellästi.

"Mainiota! Nyt täytyy hoitaa enää ruhtinatar, ja siihen käytämmekin hieman järeämpiä keinoja.." Anja mietti onnitellen samalla itseään siitä, kuinka helposti oli saanut Gavinin rakkauden itselleen.

Samana iltana kasvoivat kaksoset. Ensimmäisenä kasvoi Adelle, joka oli siis niemtty Aleksandran isoäidin mukaan, ja Adellesta kasvoi taapero, joka peri isänsä ylpeät piirteet.

"Tiedän, etten hanki enää yhtään lasta. Mutta sen lisäksi tiedän myös sen, ettei tämän näköinen lapsi tule olemaan perijätär! Kärsin tarpeeksi, kun jouduin naimaan Gavinin. En halua, että joku mies tulee kärsimään saman, kun naisi Adellen! Tämä lapsi annetaan Jumalan työhön."

Toinen lapsi, Yvonne, taas oli enemmän Aleksandran mieleen, ja tämä päättikin heti lapsen nähdessään tehdä tästä perijättären hinnalla millä hyvänsä.

Seuraavana päivänä, kun Gavin oli tyttöjen kanssa isovanhempiensa luona, jäi Anja kahden ruhtinattaren kanssa.

- Sinä olet nyt vallassani. Tottelet kaikkea, mitä sanon tai ajattelen, käski Anja. Hän oli houkutellut Aleksandran luokseen muka katsomaan uutta pukuaan, ja ruhtinattaren tultua alas ja käännettyä selkänsä, hän mutisi loitsun samalla heittäen ilmaan höyheniä saaden ruhtinattaren vartalon ilmaan muuttaen sen läpikuultavaksi.

- Sinun on erottava ruhtinaasta, herra Gavin Bellinistä. Kun olet sen tehnyt, on sinun murhattava itsesi.