Osa 15 - You raise me up

Kuten vähän jo lupailinkin, jaksoin siis tehdä toisenkin jakson. Tässä se on.


Benjamin todella rakasti Amandaa, vaikkei ollut asunutkaan Taunoloiden luona kovin kauaa. Hän leikki pikkuisen kanssa ja tuuditti sen uneen. Miina ei olisi voinut parempaa miestä löytää.

Nyt Miinalla oli vihdoin aikaa itselleen. Naapurin rouvan parannuttua Miina meni hänen luokseen, ja Margareeta siisti Miinan hiuksia ja pesi ne. Miina oli kuin uusi puhtaine vaaleine hiuksineen ja raikkaine kasvoineen!

Pian koitti Amandan aika kasvaa. Mitään kaunotarta hänestä ei tullut, mutta hyvä hän oli sisimmässään, oikein kiltti, toimelias ja siisti.

Naapurinsa tapaan myös Miina alkoi tuntea mahassaan jotain. Kasvaisiko hänen sisällään Benjaminin lapsi?

"Parempaa miestä en olisi tosiaankaan voinut löytää. Olen niin onnellinen, että Risto on poissa! Amandaa ei varmaankaan enää edes olisi, Risto kun oli ottanut tavakseen minun vahingoittamiseni.. Nyt minulla on ihana lapsi ja rakastamani mies, talo pysyy suhteellisen siistinä, ruokaa riittää, sekä minulla on ystäviä. Rohkenisin jopa sanoa, ettei arvollinen ruhtinatar ole koskaan onnea kokenut. Tyttöparka, nuorena naimisiin laitettiin ja vieläpä sellaisen, kylmän miehen kanssa. Vähemmästäkin sydän jäätyisi."

Benjaminin hyve ei ollut ainoastaan rakkaus; hän hoivasi Amandaa minkä ehti, opetti tälle uusia taitoja ja siivosi menevän lapsen jälkiä. Myös Benjamin oli löytänyt onnensa, jota ei perheensä luota koskaan löytänyt!

"Minä rakastan tätä paikkaa. Tämä on koti, ei se kiiltävä, kylmä palatsi, johon minut teljettiin. Siellä palvelijat olivat rottien tasolla, ja olin kuin kultaiseen häkkiin teljettynä. Miksei isäni, Kyyhkysvuonon kuningas, ymmärtänyt, että tarvitsen muutakin kuin rahaa ja nuoren vaimon? Täällä minulla on kaikki, mitä tarvitsen. Rakkaus ja huolenpito."

Benjaminin - tai siis hänen oikea nimensä oli kylläkin Henrikki Yrjänä - ei kotonaan koskaan annettu tehdä töitä. Miinan ja Amandan luona hän sai tehdä niitä mielin määrin. Hän siivosi uunin ja puhdisti sen tuhkat, likaiset tasot hän pyyhki, pölyisen lattian kuurasi ja tuuletti tunkkaisen ilman.

Pian huomasi Miina odottavansa lasta Benjaminille. Kuinka iloinen hän olikaan!

- Rakas, me saamme lapsen! Odotan sinun lastasi, Benjamin!

- Kuinka ihanaa! Nyt Amanda saa pikkusisaruksen! huudahti Benjamin ja kaappasi Miinan syleilyynsä ja jatkoi mietteissään: "Minun on pakko kertoa itsestäni pian. Pakoni on jo varmasti huomattu, ja minua tullaan etsimään. Mutta kuinka kertoa koko ikänsä kurjuudessa eläneelle, että hän odottaa puoliksi kuninkaallista?"

"Olen tosiaan löytänyt onnen. Minulla on jo ihana lapsi, ja saan kohta toisen, ihanan lapsen. Minulla on ihana mies, joka rakastaa minua. Elämä on ihanaa, kellään ei ole mitään salaisuuksia, vaan olemme kaikki rehtejä toisillemme."