- Kultaseni, nyt kun asumme uudessa, isossa ja kauniissa talossa, juolahti mieleeni eräs ajatus. Ennen kuin kerron suunnitelmaani, on minun pyydettävä, ettet tyrmää sitä heti.- Sanohan nyt, Gavin, minun pitää vielä tänään sovittaa uusia pukujani.
- Kuten sanoin, täällä on tilaa vaikka muille jakaa. Olemme saaneet hurmaavia lapsia, mutta heistä kumpikaan ei ole poika. Ja pojanhan me tarvitsemme. Vaikka sinulla onkin suuria suunnitelmia kruununprinssin ja tyttäriemme varalle, täytyy meillä olla myös varmuuden vuoksi poika sukua jatkamassa, vaikka meidän ja kuninkaallisten suvut tulevaisuudessa yhdistyisivätkin.- Hieno puhe, mutta mitä sinä oikein haet?
- Me tarvitsemme terveen pojan, kolmannen lapsen.
Aleksandra ei vastannut heti, mutta tovin mietittyään hän nyökkäsi pienesti. Pakkohan pojankin oli joskus syntyä?
Mutta vauva jäi taka-alalle Adellan ja Yvonnen syntymäpäivien koittaessa. Aleksandra oli hyvin iloinen muistakin syistä; kuningas ja kuningatar olivat epävirallisesti maininneet toivovansa poikansa Frans-Josefin ja Yvonnen liittoa.
Adella kasvoi saaden isänsä ulkonäön, mikä harmitti Aleksandraa suuresti. Hän itse joutui naimaan nuorena Gavinin ja tämän lyttynenän, mutta miksi hänen tyttärensäkin joutuivat vielä kärsimään siitä? Aleksandra oli vuosien saatossa alkanut päästä eroon pinnallisuudestaan, mutta nuorekkuus, kauneus ja rikkaus eivät varsinaisesti auttaneet asiaa. Vaikka Aleksandra olikin jo parhaat nuoruudenhetkensä elänyt, kauneutta riitti.
Mutta Yvonnepa sai äitinsä kauniit ja sirot piirteet! Hän sai jopa kullanväriset hiukset, joista Aleksandra olikin erityisen ylpeä.
Pian koitti ilosanoma Gavinille; Aleksandra sai tietää olevansa siunatussa tilassa! Aleksandra synnyttäisi piakkoin lapsen, joka toivon mukaan olisi poika, suvun jatkaja.
Aleksandra oli, kuten mainittu, jo hieman vanha äidiksi heidän mittapuidensa mukaan. Hänhän oli astunut avioon 17-vuotiaana, ja avioliittoa oli kuitenkin kestänyt jo 18 vuotta. Tohtori olikin kieltänyt Aleksandralta kaikenlaisen liikkumisen ja turhan rasituksen. Hän joutui päivät pitkät olemaan yksin huoneistossaan, pukeutumattomana ja kampaamattomana. Toivottavasti synnytys alkaisi pian!
Aleksandran toiveet toteutuivat, mutta pahaksi onneksi auttajaa ei ollut, ainoastaan sisäkkö Anja Rovanen, joka ei tiennyt tuon taivaallista synnyttämisestä.
No, siitä selvittiin, ja Aleksandra synnytti suureksi pettymyksekseen tytön, joka nimettiin Ludovikaksi. Aleksandran nostaessa Ludovikaa ilmaan hän tunsi epäonnistuneensa. Gavin oli nimenomaan pyytänyt poikaa, mutta minkäs teet. Yhtäkkiä Aleksandra tunsi uusia polttoja. Ei kai taas?
Ja niin Aleksandra sai toisenkin tyttären, Giselan. Ja taas hän tunsi epäonnistuneensa. Kahdet tyttökaksoset? Mitä pahaa hän oli oikein tehnyt?Kuinka perhe selviää kahden uuden lapsen kanssa? Pääseekö Aleksandra irti epäonnistumisen tunteestaan?
_______________________________________________________
Kommenttia! Jos minäkin jaksan näin "pitkän" tarinan kirjoittaa, kyllä tekin jaksatte lyhyet (toivon mukaan pitkät) kommenttinne laittaa. Pyydän vain viittä minuuttia ajastanne. :)
17 kommenttia:
Huu, neljä tyttölasta o.o Ai niin muuten, tämä täytyy sanoa: aina saa hämmästellä käyttämääsi rikasta kieltä. Osittain juuri sen takia tätä on niin mukavaa lukea.
Huu, mitenköhän he selviävät? Kirjoitustyylisi on niin kuin aina upeaa, elävää ja aidon tuntuista. Toivottavasti saan pian lukea jatkoa.
tämä on todellakin kommentoimisen arvoinen, tämä tarina... minä ainakin kommentoin aina, että sinä jaksat jatkaa ihanaa tarinaasi:)
khdet tyttökaksoset:O toivottavsti se poikakin sieltä tulee, sillä tosi monella simillä on vaikea pelata:)
Ihana uusi osa taas!
Ihana osa, taas kerran! Oho, neljä tyttöä. :O
Jään vain tässä jännittämään, että miten he selviävät ja mitä muille käy seuraavaksi... tarinasi on todella upea, en koskaan malta odottaa seuraavia osia.:D
Iiks! Olen aivan ihastunut tarinaas :) Tulen varmasti jatkossakin lukemaan!
Kivasti etenee..:) Välillä tuntuu, että sekoaa kun ei oo varma mikä perhe milloinkin on menossa, mutta ei pahasti.
Ja toivottavasti sieltä nyt tulee se poikakin pian!:D
Miten sä osaatkin kirjoittaa noin aidon tuntuisesti! Jälleen kerran ihana osa.
Oi kun oli jännittävää. Harmillista, että molemmat lapset olivat tyttöjä, mutta toivottavasti lapset itse eivät joudu kärsimään sentähden. Mutta siis, todella mukava tarina lukea, olen täysin koukussa tähän! :D
Hyvä jakso... taas Jatka samaan malliin!
Tykkään tarinastasi :)
Saanko linkittää?
Kiitos kovasti kommenteista!
Rilana: Kiitos kovasti! Minä inhoan henkilökohtaisesti Ludovikaa ja Adelea. Toivottavasti selviävät.
lime: Vaikea sanoa, tekisi mieli tappaa muutama... No, kohta Kielonmutka saa nauttia järisyttävän kylmästä talvesta, kuten Rilana tietääkin.. Jatkoa tulee joskus, sitten kun ehdin.
tuittunen: Olet todella vakiokommentoija, suuret kiitokset sinulle siitä! Niin, jos ei se poika tulekaan, kun alkaa tuo Aleksandra oikeasti olla aika vanha... Vaikeaa ja vaikeaa, vähän kun komentelee ja laittaa eristyshuoneeseen (kyllä, minulla on vessanpyttyjä kaiveleville taaperoille sellainen, ja käytän sitä raivostuessani) ja ottaa vapaan tahdon pois..
hanna: Kiitos! :)
nana: Kiitos kovasti! Voi, Yvonne, Gisele ja Aleksandra kyllä selviävät vaikka mistä, mutta tiedä sitten muista.. Joskus kun kunnolla ärsyyntyisi niihin kolmeen, niin...
nimetön: Kiitos, on aina mukavaa saada vakiolukijoita!
toinen nimetön: Kiitos! Toivottavasti saa selvää.. Eteen päin mentäessä jotkut suvut saattavat kyllä yhdistyä, minullakin menee hermot välillä.
siili: Kiitos!
kolmas nimetön: Niin oli harmillista, ja toivottavasti Ludovika ei joudu vihani välikappaleeksi, hänestä en erityisemmin pidä.. Pysy vain koukussa, kyllä minä ongin sinut joskus. :D
sim-fish: Kiitos! Aikomukseni olisi. :D
umbrella: Kiitoksia! :) Saa toki linkittää, minä linkitän takaisin, mikäli tarinasi on johonkin muuhun kuin nykyaikaan suuntutuva mikä tahansa haaste tai sitten mille tahansa aikakaudelle suuntautuva RKC. :)
upea tarina^^!jatka samaan tahtiin!mut mistä sä oot ladannu noita ihania tavaroita ja vaatteita?osa vaatteista on varmaan all about stylestä?ladataaks huonekaluja samal taval ku vaatteita?
T.piu^^
Ihana osa taas kerran, luin juuri koko tarinan läpi. Tää on kieltämättä aika kivasti kirjotettu ja muutenkin tosi hyvä :>
Sun jaksot on tosi hyviä, luin nää kaikki kerralla ja oli pettymys, kun huomasin että tää oli viimeinen jo ilmestynyt! En ollut muuten kuullut ennen tämmösestä haasteesta, mutta on kyllä tosi mielenkiintoinen. Voisin itsekin aloittaa!:) Pitäis vaan saada legacy challenge päätökseen! Mutta no odottelen, jos uusia mahtavia jaksoja ilmestyis pian!
Linkitin tarinasi ja minun tarinani on siis myös RKC:
http://bichonrkc.blogspot.com/
Jatkoa odottelen tähän sinun tarinaasi ^^
Jaahas.. Ihan kiva osa taas. (;
Lähetä kommentti