Osa 11 - Yhtä vuoristorataa

Hessulivei, tässä jaksossa seurataan kuninkaallisten elämää, joka tuntuu olevan yhtä vuoristorataa.

- Auuh! Sisäkkö, tuo arkiasuni. En voi synnyttää tässä! Ja tuo se puku nopeasti! Vauva syntyy kohta!

Hermostunut sisäkkö pinkaisi kuningattaren pukeutumishuoneeseen, nappasi silkkipuvun ja pinkaisi takaisin synnyttävän Arabellan luo. Puku ehdittiin juuri ja juuri vaihtaa ennen tytön syntymistä. Tyttären nimeksi annettiin Maria Elisabet.

Maria ehdittiin antaa kauhistuneelle sisäkölle ennen toisen lapsen syntymää.

- Joudun kokeman tämän kahdesti! Voi, auttakaa! kiljui Arabella miehensä rukoillessa suurempia voimia vaimonsa avuksi.

Mutta pian toisen synnytyksen aiheuttama tuska oli poissa, ja onnellisen kuningattaren sylissä lepäsi kruununperillinen Frans Josef.

- Kuulehan, Arabella. Olen hyvin onnellinen syntyneestä perillisestä, Fransista. Mutta hän ja Maria ovat heikkoja; tohtori Seesbergin mukaan he eivät pakosti selviä tulevasta talvesta. Vaikka tämä kuulostaa sydämettömältä, tarvitsemme toisenkin pojan, terveen sellaisen.

- Kuulin kyllä Seesburgin sanat, ja olen kanssasi samaa mieltä.

- Voi pientä Odettea! Sinä synnyit ensimmäisenä, mutta silti on sinun luovutettava etuoikeutesi ja -asemasi veljellesi. Rakastan sinua valtavasti, Odette!

Arabellan äidinvaistot heräsivät kaksosten syntymän jälkeen hänen nähdessään, kuinka pieniä Frans ja Maria olivatkaan. Yöllä, jos hän kuuli vauvan vaimeaa itkua, hän hiipi hiljaa kehtojen luo, ja tuuditti vauvat takaisin uneen.

Seuraavana aamuna oli Arabella menossa Odetten kanssa ulos pihamaalle. Odettea hakiessaan Arabella tunsi hirvittävää kipua vatsassaan. Mitä oikein oli tekeilä?

- Carl! Tule tänne, minuun sattuu, tuo hovitohtori Seesburg myös.. Jotain on vialla!

"Eihän se vauva voi olla? Olen kyllä raskaana, mutta eihän vauva vielä voi syntyä? Mikä oikein on vialla?"

Arabella sai kysymyksiinsä tohtorin saavuttua vastauksen. Hän oli menettänyt lapsensa.

"Voi ei! Minä todella opin pitämään lapsista! Ja nyt pikkuiseni on.. kuollut. Ja Seesburgin mielestä on todennäköistä, etten voi saada enempää lapsia!" itki Arabella lohduttomasti kuullessaan tohtorin arvion.

- Kultaseni, kaikki kääntyy parhain päin. Vaikket voisikaan saada enää lapsia, meillä on silti kolme! Ja kyllä Frans-Josef ja Maria Elisabet selviävät, olen siitä varma. Ymmärrän kyllä, jos et jaksa alkaa vielä suunnittelemaan Fransin juhlia, minä voin tehdä sen. Menehän nyt lepäämään rauhassa, kaikki järjestyy.

- Kiitos, Carl, Arabella sanoi apeana miehelleen tämän rutistaessa vaimoaan itseään vasten.

"Mikään ei järjesty. Menetin juuri pikkuiseni, ei elämässä ole enää mitään mieltä."

Jätämme Carlin suunnittelemaan poikansa juhlia, ja Arabellan makuuhuoneeseensa miettimään elämän tarkoitusta. Kuinka hänelle käy?

Lukijat, raapustattehan kommenttinne, sillä kommentteja on mukava lukea, sekä ne antavat voimia kirjoittamiseen. Kiitos.